Tapa

Koomastaherätysyritys

2009-01-19T14:14:00.001+01:00

Tapa ranskaantuu ja kokeilee herätä koomasta.

Treffit osoitteessa http://stazzy.net/tapa/.

Uuteen kotiin

2008-11-28T18:18:00.000+01:00

Korjailkaapas kirjanmerkkinne kuntoon, ja siirtykää osoitteeseen
stazzy.net !

Minut löytää sieltä tästä lähtien, tämä ei enää päivity...
ja kommenttimahdollisuuskin jäädytetään pian.

Nähdään uudessa osoitteessa!

Kun vain taivas on rajana

2008-11-24T20:13:00.004+01:00

Idhren haastoi minut esittelemään haaveitani "kun vain taivas on rajana ja ainoana sääntönä on vaatimus ajatella itsekkäästi".
Mitäs kaikkea sitä haluaisikaan...

1) Varmaankin maailmanrauhaa ja muuta sellaista Miss America -tyyppistä plaaplaata. Maailmanrauha on melkoisen epäitsekäs toive, kun itse on elänyt pienen ikänsä rauhaisissa maissa, mutta ei kai tuo haittaisi jos voisi matkustaa minne haluaa yhteenottoa pelkäämättä.

Maailmanrauhaa toivova tuntematon bloggari esittelee räjähdysherkkiä ilmapiirejä.
2) Pientä.. tai ei nyt välttämättä edes niin pientä taloa jossain vuorilla. Luontoa ja lampaita ympärillä, olematta kuitenkaan liian kaukana eristyksissä sivistyksestä.

3) Tahtoisin kovin myös mahdollisuuden elää tarvitsematta huolehtia rahasta. Joko siis yhteiskunnan pitäisi muuttua oravannahkataloudeksi, tai sitten minun pitäisi saada kohtuullisen suuri lottovoitto. Kumpikin kelpaisi, etenkin jälkimmäinen, sillä ei se työnteko niin kivaa ole. Jos rahasta ei olisi pulaa, minä kyllä keksisin kiljoona parempaakin tapaa käyttää aikani (turhaan ja vähemmän turhaan).

Pikku-Myy -kengät toisesta kuvakulmasta.
4) Ottaisin mielelläni jonkin lahjakkuuden: ylihyvän matikkapään, laulutaitoja tai piirustuslahjakkuutta. On masentavaa olla aina ihan hyvä olematta kuitenkaan mitenkään erikoinen. Siihen seuraan mielellään myös geenit jotka eivät liho, söisin sitten mitä hyvänsä.

5) Ja viides... öö.. onko tämä nyt se, missä pitää toivoa muuttuvansa prinsessaksi? Eiku, taitaisin valita mieluummin jonkinlaisen klassisen "keskimäärin onnellinen, pitkä elämä ilman suurempia katastrofeja".

Nonnih, siitä saitte. Näin mielikuvitukseton minä olen.

Jotain vanhaa, jotain sinistä...

2008-11-19T10:00:00.001+01:00

Toisinaan pitää kaivaa kaapista käsinkirjottu pellavapaita.
Älkää peljätkö, kirjoja en ollut minä.
Vaatekappaletta pidetään silti suuressa arvossa.

Tuntematon Bloggari myös kiipeili työtuolillaan, ja poseeraus on varsin mystillinen. O_o
Kuvassa myös se toinen pari uusia kenkiä.

Onks tää ny sitä Suominostalgiaa?

2008-11-17T21:00:00.002+01:00

En ole pitkiin aikoihin ollut erityisen ihastunut Marimekon vaatevalikoimaan, joka tällaisen persjalkaisen ihmisen päällä näyttää useimmiten lähinnä kirjavalta teltalta.

Finnish Design Shopin sivuilta bongatut viimeisimmät mekot kuitenkin ihastuttavat.

Hinta sen sijaan ihastuttaa paljon vähemmän: Esim. mustavalkoinen esimerkkikappale lähtee kepoiseen 325 euron hintaan. Laadusta voi maksaa, mutta tuolla rahalla saa esim. kaksi mukavaa patjaa. (Vertauksesta huomaamme, minkä ostaminen on tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä.)

Keskimmäisen kuvan sinisellä Karola-mekolla voisi minua lahjoa myös. Hintakin on hieman siedettävämpi, 129 euroa, ja tuo on kamalan hauska.
Olisinpahan "se kirjava oliko-se-nyt-norjalainen".

"Naan, fin-lan-dai-se. Tää on kai ny sitä Suomi-designia."

Vihdoinkin...

2008-11-17T08:25:00.000+01:00

Tein saapashankinnan viikkojen harkinnan jälkeen.
Tai, en minä edes tiedä pitäisikö noita kutsua "saappaiksi", kun yltävät vain puoleensääreen, mutta olokoot.

Kuvanlaatu surkea, pitäisi oikeasti löytää ulkoilmapaikka.

Mukaan tarttui myös toinen kenkäpari, kun kerran oli tarjouksessa "Maksa toisesta parista 1 euro" -meiningillä. Ihan tavanomaiset mustat mokkasiinikävelykengät. Siis, ei mokkasiinit, pois se minusta! Ihan kävelykengät vain, ja eilen yhdessä vetisessä puutarhassa hortoillessani totesin, että kaipaavat jotain kosteudenestosuihketta.

Mutta kaikkiaan tarpeellinen ostos ihmiselle joka asuu mustissa kävelykengissä.

Glamuuria ulkomaanelämää

2008-11-16T13:27:00.001+01:00

Tätä on harrastettu jo ties kuinka monella taholla, ja Livejournalissa taitaa olla ihan oma kanavayhteisöhärpäkkensäkin niille, jotka kuvaavat elämäänsä vuorokauden ajan. Mutta olkoot. Lammas lampaiden vaatteissa, tein kuten muutkin, ja koetin valokuvata arkeani keskiviikon verran. Varoitettakoon, että kuvista puuttuvat asunnon sekasorto ja epäparinen pyjama jossa luuhasin illan ajan. Pitäähän sitä nyt jättää mielikuvituksellekin varaa.

Alors, voyons... kuinka menevää, eksoottista ja glamuuria on elämä ulkomailla.

Sain itseni kiskottua sängyn pohjalta yllättävänkin ajoissa, vaikka nukkumaan meneminen tiistai-iltana vähän lykkääntyikin. Siihen saattoi olla syynä yksinkertaisesti se, että tiistaina nukuin kaikkiaan vissiin päälle neljätoista tuntia. Mitä sitä muutakaan voi arkipyhänä tehdä?

Aamutee nautitaan jättilammasmukista aamutelevision ääressä.

Normaali työunivormu on mallia 'sammarit + t-paita + neule', mutta keskiviikkoiltana piti yrittää näyttää asialliselta, joten minulla oli visio. Käänsin vaatekaappini ympäri löytääkseni mustan tunikani. Asu oli siis lopulta hyvinkin mielikuvituksellinen. Eiku.

Paperikasoja työpöydällä. Ja sitten vielä väittivät joskus ennenmuinoin, että tietotekniikan yleistymisen myötä paperin käyttö vähenisi.

Kestävää kehitystä kertakäyttöisten kahvimukien muodossa. O_o

Katselkaa kahta edellistä kuvaa vuoronperään noin kahdeksan tunnin ajan (miinus ruokatauko), niin saatte aikaan mielikuvan työpäiväni moninaisuudesta.

Myös työhuoneestani löytyy lampaita.
Mistä tulikin mieleeni, että L. taannoin totesi yhdelle kaverillemme, jotta: "Elle a deux passions: moutons et dormir". Eli, "hänellä (siis minulla) on kaksi intohimoa: lampaat ja nukkuminen".

Mitäpä siihen voi lisätä.

Cliossa on autohämähämähäkki.
(Clio ei tokikaan ole minun omani, ihan vain lainakulkuvehje, mutta näillä syyssateilla ja -sumuilla varsin tarpeellinen. Olen kuitenkin tyytyväinen kunhan voin missioni päätyttyä palauttaa auton omistajalleen. Ei hilskatti autoa kaupungissa.)

Työpäivän jälkeen pistäydyin Forum Est Horizon:illa, eli messukeskuksessa järjestetyssä rekrytointitapahtumassa. Paljon isoja yrityksiä jotka etsivät minua koulutetumpaa ja teknisempää tahi kaupallisempaa väkeä. Paljon nuorisohenkilöitä prässihousuissa ja jakkupuvuissa.

Käteen jäi olemattoman vähän mitään konkreettista, mutta sen sijaan iso kasa kaiken sortin esitteitä. Jostakin mystisestä syystä Total, Coca-Cola Company tai Areva (näpyttele Googleen vaikkapa "Olkiluoto 3") eivät kuulu ihan ihannetyönantajieni listalle...

Illaksi pizzaa. Leipäkone tekee taikinan huomattavasti minua paremmin, ja sinä aikana voi käydä kaupassa.

Joku palanen jäi jäljellekin.

Loppuilta kuiluikin sitten siinä epäparisessa pyjamassa luuhaten ja Buffy Vampyyrintappajan kakkoskautta katsellen (Kyllä, oi kyllä. Jollakin tässä huushollissa on Buffy-deeveedeitä. En rupea mainitsemaan nimiä, mutta se joku en ole minä.)

Päiväni murmelina, vai miten se nyt menikään...

"Pakko mennä nukkumaan",
sanoi isä-lepakko.
"Pakko mennä nukkumaan",
sanoi äiti-lepakko.

"Pakko lie, pakko",
tuumi pikku-lepakko.
"Ripustaudun roikkumaan
kunnes unta saan."

Kosmopoliitti kylpyhuoneessa

2008-11-11T20:29:00.004+01:00

Olin valtaisan kosmopoliitti, ja vietin viime perjantai-illan kolmessa maassa: Ranskassa, Luxembourgissa ja Belgiassa. La vie est belge, vai miten se nyt menikään?

Joka tapauksessa, illlasta jäi käteen tasan ja ainoastaan yksi julkaisemiskelpoinen kuva, ja siinäkään mekkoni ei oikein pääse oikeuksiinsa. Kaikissa muissa olin kiiltävä ja punainen, jopa enemmän kuin normaalisti. Alareunassa vilahtavat myös rakkaat tyttökenkäni, ne ainoat omistamani korkkarit...

Ja joo, kuvaupaikkana on äärimmäisen elegantti kylpyhuone. Luojan kiitos ei meidän. Meillä ei ole ihan tuollaista sekasortoa... lähinnä sen ansiosta, että puoleentoista neliöön ei juuri sekasortoa(kaan) mahdu.

Hyvin lyhyen helman ja piikkikorkojen kanssa oli vallan hupaisa käveleksellä Luxembourgin mukulakivikatuja melkein-kymmenen-asteen lämpötiloissa.

EDIT: Mrs Morbidi Australian lämmöstä kirjoitti muotiblogeista, ja siinä sivussa mielenkiintoisen lauseen: "No se, että blogeista näkee ihmisten ajatusmaailman. Mikä koetaan sellaiseksi asiaksi, että siitä tekee mieli blogata... Mikä koetaan sellaiseksi blogiksi, että sitä halutaan lukea..."

Geneettisesti muunneltu

2008-11-06T16:47:00.002+01:00

Millä eläimellä on raitoja kolmea eri väriä, lepakon korvat ja kiiltävä silmä?

GMO-seepralla.

Halloween-asun kuuluisi olla jokseenkin pelottava, mutta seeprasta saa pelottavan ainoastaan muuntelemalla sitä geneettisesti.

Lupaan jättää kummallisten naamiaisasujen esittelyn tähän.
Tai ainakin jouluun saakka. Sitten on hyvä pukeutua hassuun piippalakkiin ja punaiseen puseroon.

Palkintoja suuren puun takaa

2008-11-03T18:04:00.004+01:00

Minun ikivanhalla ~~kannettavallani~~ raahattavallani ei ole kovinkaan suuri kovalevy, mutta kummasti sekin vain syö valokuvia. Viimeisimpien uusvanhojen löytöjen joukkoon kuuluu mm. tämä, joka on otettu joskus, jossain... mutta ainakin puulla on melkoisesti kokoa.

En ole selkeästikään puunhalaaja, vaan ennemminkin puussaroikkuja tai puuhunnojaaja. Tässä otoksessa päällä nahkatakki, jolla on ikää kymmenen vuotta enemmän kuin minulla (kyllä äiti, se on vielä hengissä).

- - -

Tapaa on myös palkittu, kahdeltakin suunnalta.

Idhren jaeskeli minulle sievän polaroidkuvan. Tapaan kiittää, mutta jätän eteenpäin jakamisen tällä kertaa väliin.

Sand in my shoes -blogissa sen sijaan odotti Premio Dardos:

"The award is given for recognition of cultural, ethical, literary, and personal values transmitted in the form of creative and original writing...that's the general idea. So, the rules are to pass this on to 15 other bloggers who deserve this-in my opinion"

Tapaankohan minä mitä arvoja siirrellä? Eettisiä vai henkilökohtaisia, kovin korkeakulttuuria tämä ei ainakaan ole. Enkä piruvie rupea viittätoista blogia miettimään, kreatiivit ja originellit (originaalit?) saavat luvan jäädä tällä kertaa neljään:

Lapiolla hiekkaa
Tiramisua Milanossa
La petite gazette
Mieto marinadi

(Niin, ja hiljaiseloa ihmetteleville todettakoon, että minulla ei tosiaan vieläkään ole nettiyhteyttä. Odottamalla hyvä tule... tai sitten ei.)

Haastaja

2008-10-20T10:01:00.000+02:00

Päivän kirjoitus on tylsä ja merkityksetön, ja kuvakin vanha, mutta inspiroi minua siinä määrin, että päätin iskeä ilkeästi ja takavasemmalta.

Haaste on yksinkertainen:
Kuvaa itsesi eläimen kanssa!
Rajoitus onkin sitten kaksinkertaisempi:
eläimiksi ei lasketa koiria, kissoja, marsuja, akvaariokaloja tai muita kotoisia nuuskuttajia.

Nih, mielikuvitusta peliin.

Näin alkuun haastan Idhrenin, Sannan, Nelliinan ja Tiian.

PS: myöskään mammutit eivät ole eläimiä.

Madonna vai Cindy Lauper?

2008-10-19T14:14:00.002+02:00

Sain perjantaina kesken työpäivän tekstiviestin:
"ça tdiré une soirée 80 à danne demin?"
Jaa, että kasaripileet.

Muutaman tunnin harkinnan ja vaatekaapin ympäri kääntämisen jälkeen totesin, että voisihan sinne mennäkin. 80-luku on yllätävänkin vaikea aihe. Kaikkea pari vuosikymmentä aikaisempaa olisi löytynyt vaikka muillekin jakaa, mutta jostain syystä kaapissani ei ole suurta määrää sähkönsinisiä jakkuja olkatoppauksilla tai neonkeltiaisia legginsejä. Lopulta inspiroijina saivat toimia Madonna ja Cindy Lauper ja kuvaajana poikkis (jolle näköjään vielä joutuu opettamaan kameran käyttöä...)

Tulos oli joka tapauksessa miltei onnistunut...

Itse pileet sitten.
Niin.
Kun Elsassin rajalla sijaitsevan hyvin-pienen-kylän jalkapallojoukkue järjestää varojenkeruutarkoituksessa 80-lukubileet, tulos voi olla ihan mitä tahansa. Tällä kertaa kuitenkin asuni ohessa varsin onnistunut. Musiikki tosin oli vähän kaikkea väliltä 60 ja 90 emmekä edes kuulleet Like a virginia.

Ja jossain vaiheessa sain muistutuksen siitä, että ei tosiaankaan olla kovin kaukana Saksasta. Jotan hyvin perinteistä musiikkia, jonka kaikki tuntuivat tuntevat, jota tanssittiin paritanssina... ja joka vähitellen muuttui letkajenkan ranskalaiseksi versioksi ja tiputanssiksi.

Mihinkähän ulottuvuuteen minut juuri paiskattiin?

Ethical Fashion Show

2008-10-13T18:20:00.011+02:00

Pariisi on eittämättä Pariisi. Melko iso, joskus jopa romanttinen, haisee oudolta.

Ethical Fashion Show oli tänä vuonna valinnut sijakseen Carrousel de Louvren, eli kohtuullisen kuuluisan museon alla sijaitsevan ostoskeskuksen, josta kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti löytyy myös messutiloja. Olihan siellä. Paljon vaatetta ja etenkin monennäköistä. Lähes nollabudjetilla oli vähän kankeaa olla liikkeellä, sillä osallistujat myös myivät mallistojaan.

Tarjolla ja näytillä oli monenlaista eettikseksi luonnehdittua muotia: paljon yhteistyötä ”kolmannen maailman” käsityöläisten kanssa, mutta myös kierrätystuotteita tai projekteja joilla pyritään työllistämään oman maan kansalaisia. Mainitsemisen arvoinen oli mm. se herrahenkilö, joka suunnitteli vaatteita vammaisten lähtökohdista: mihin kannattaa kiinnittää huomiota vaatteen käytettävyydessä, kun se pukee päälleen esim. pyörätuolissa istuva henkilö.

Paikalla olivat toki Suuret ja jo nimeä saaneet; Veja, Tudo Bom ja Ideo, mutta etenkin paljon pieniä suunnittelijoita jotka vasta käynnistävät bisnestään, moni projekti on ollut liikkeellä vasta parin vuoden ajan. Omaa silmää miellyttivät eniten Sobosibion yksinkertaiset puuvillatrikoomekot (ja Nancyssa on jopa myymälä! Ehkä minä sittenkin saan sen himoamani harmaan mekon...), Tikanchayn käsinkirjotut vyöt, walesilainen Si:su sekä Reversiblen ja Chikéthic:n laukut, jotka on tehty kierrätetyistä mainosjulisteista. Reversible saa purjerenkaansa kera myös persoonallisimman käyntikortin kunniamaininnan. (klikkaa kuvia suuremmiksi)

Näytöksistä näin ainoastaan Etelä-Amerikalle omistetun version.
Ei tule minusta muotikuvaajaa, ei, etenkään taskupokkarilla ja takarivistä...

Mutta ihmetelkää näistä kuvista/videoista, nih.

Star Academya, lehmiä ja melkein Pariisin muotiviikot

2008-10-08T10:00:00.000+02:00

Tunnustan että katselen satunnaisesti Star Academya.

Koukkuunnuin kyseiseen tositeeveehöttöön au pair -vuonnani, ja nykyistä kahdeksatta (!) kauttakin tulee välillä vilkuiltua.
Asiaa ei sovi tunnustaa, etenkään kun on aikuiseksi laskettavissa.
Saan aina huvittuneita kommentteja itsensä vakavasti ottavilta ihmisiltä.

Formaattia tuntemattomille kerrottakoon, että kyseessä on jonkinlainen Idolsin ja Big Brotherin välimuoto.
Siis... niin. Vähemmän seksiä ja alkoholia, hirveä määrä teini-ikäisiä fanityttöjä.

En toute façon, tarkoituksenani ei nyt ollut tehdä analyysia tositeeveehötön tarpeellisuudesta, vaan todeta, että olen vallan ihastunut perjantaisten prime time:ien vaatetukseen.
Enkä vieläkään tiedä kuka osallistujat pukee! Informoikaa minua, fiksummat! Onko se Maje vai mikä putiikki?

Kuitenkin, etenkin alla oleva kolmikko aiheutti muutaman väliinjääneen hengenvedon.
Etenkin oikean reunan turkoosi tunikayhdistelmä. Niiiin kasari ja niiin kiva.

Viime perjantaina silmääni miellyttivät polvisukka-maihariyhdistelmät, mutta niistä löytyi vielä surkeampia kuvia...

Laulaahan en osaa tippaakaan, mutta tuonne voisi pyrkiä ihan vain stailauksen takia.

Noh, StarAc:n, glamourin ja paljettien sijaan pukeudun turvavaatteen sijan saaneeseen tunikaan ja siihen taannoin tilaamaan takkiin, joka itseasiassa on varsin kiva. Olisi ehkä voinut olla kokoa pienempikin, mutta kun kerran menee tuoltaankin.
(Sarjassamme: "Stazzy poseeraa pellon reunassa ja uteliaiden lehmien kanssa." Näette myös syyn siihen, miksi en koskaan hymyile kuvissa: hymyni on ihan vino, eh.)

Ensi viikonloppuna suuntana pitkästä aikaa Pariisi ja Ethical Fashion Show.
Lupaan asiantuntevan ja kaikenkattavan raportin... eiku :D.
Niin, ja Suuren Kaupungin bloggaajat (Maurelita erikseen nimettynä) varautukaa, haluan miitata kun kerrankin sinne saakka eksyn!

Selviytymispakkaus

2008-10-07T18:16:00.006+02:00

Mitä tekee ihminen päästessään nettiin?
Päivittää tietysti ensialkuun bloginsa.
(Vuokranmaksusta nyt ei kannata ollenkaan puhua.)

Olen tunnetusti hitaasti syttyvä ihminen, joten päätän osallistua blogitrendeihinkin jälkijunassa.
This is soooo 2007, mutta esittelen silti laukkuni sisällön, "kun kaikki muutkin".

Tai siis, ensialkuun sen laukun.
Selviytymispakkauksenani toimii musta, kankainen jonkin laukkukaupan loppuumyynnistä bongattu laukkusuuruus, joka syö aivan uskomattoman määrän tavaraa. Tällä kertaa mukana ei edes ole vesipulloa (unohdin) tai neonkeltaista liiviä (en ollut liikkeellä pyörällä)...

Sivussa roikkuu suomalaisille tuttu hirvi, joka tarttuu sarvistaan aina ja kaikkialle. Mm. ostoskärryyn tai pyöränkoriin.

Sitten sisäinventaarioon:
Siivosin pois kaiken suoranaisen roskan, kuten käytetyt juna- ja tram-liput, kuitit ja irtonaiset suolapähkinät (!).
Tuloksena oli silti mystillinen määrä tavaraa, jolla kaikella on oletettavasti tarkoitus... ainakin jossain ulottuvuudessa.

Alussa oli pimeys, lahjapakettiin kääritty kirja, hengenpelastustuotteet (suklaata ja korvatulpat) ja kameran kirjava pussi.

Kaksi kynää, kolikkoja joista kaksi kolmasosaa schweitsiläisiä, usb-tikun kuori, polkupyörän pumppu ja rengasrauta.

Kemppariosastolla dödörantti, käsirasva, nenäliinoja (jotka tosin pitäisi luokitella hengenpelastustuotteiksi) ja käsineet.

Täällä on satanut jo viikon verran, joten laukustani löytyy aurinkolasit (muttei sateenvarjoa), puhelin rumassa mutta ah-niin-kätevässä kotelossaan ja hiiri.

Toisessa päätytaskussa majailee mm. käsidesi, purkkaa, huulirasva, auton avaimet, hiusasioita ja hakaneuloja.
AINIIN, ja tietysti Renault Trucks -magneetti. (???)

Hirvipäädystä kaivoin esiin taskulampun (semmoinen veivattava malli), toisen huulirasvan, minikynän ja lompakon. Mainitakoon, että käytän huulirasvaa noin kerran kuussa, joten kaksi puikkoa taitaa olla hätävarjelun liiloittelua.

Ja sitten vielä sivutasku, joka syö kätevästi A4-kokosia asioita. Kansio, CVitä, kirja, kauan kadoksissa ollut CPAM:n kirje ja muistilappulehtiö.

Olen valmis autiolle saarelle.
Haastan leikkiin mukaan sen, joka ei vielä ole laukkuaan esitellyt!

Nancéienne [nãn-sei-jen]

2008-09-30T09:33:00.006+02:00

...ja vastauksia.

Lupasin vastata kysymyksiin, ja eihän tässä edes tulla kuin päivän verran myöhässä. Valikoiden ja sensuroiden, toki :D Oma napa, paras napa. Jokusen kuvankin liitän, jos Gimp Nomade suostuu usb-tikulleni asentumaan.

Onko sinulla tyyli-ikonia, kuka? Jos ei, miksi ei?

Minun tyyli-ikonini vaihtuu miltei päivittäin, Underworldin Selenasta (jonka kuteissa en todellakaan olisi katu-uskottava), Greasen kautta Honey Junkiehen (jonka tunikat aiheuttavat kateutta). Ja sitten, noh, pukeudun kolmena päivänä viidestä vihreisiin sammareihin...

Ja suosikkielokuvasi?

Ymmh, yhtä suosikkileffaa ei varmaankaan ole, mutta viimeisin oikeasti hyvä katsomani taisi olla Almodovarin Volver.

Kerro kirja tai pari, jotka ovat jollain tavalla muuttaneet elämääsi, pienesti tai suuresti, ei väliä :> Entä onko tällaisia elokuvia?

Elokuvista en taaskaan osaa sanoa, mutta kirja...Sekä Taru Sormusten Herrasta, että Follettin Taivaan pilarit tekivät aikanaan suuren vaikutuksen. Minä kun kuvittelin etten erityisesti historiallisista kirjoista pidä.

Supervaikea kyssäri: jos saisit korjata yhden epäkohdan maailmassa, mikä se olisi?

Supervaikea vastaus: välinpitämättömyys. Jos ihmisillä olisi huomattavasti vähemmän "ei-kuulu-mulle" -asennetta, maailma olisi heti vähän parempi paikka.

Millaisia paheita sinulla on?

Suklaa.
Kaikenkattava laiskuus.
Olut.
Internet.

Kuinka pitkä olet?

161 villasukissa.

Mitä kieliä osaat? Missä maissa olet käynyt?

Noin niinkuin ihan kunnolla osaan kommunikoida suomeksi ja ranskaksi. Englantikin sujuu puhetasolla, mutta vaatisi vielä melkolailla petraamista. Ruotsi ja espanja ovat hyvin ruosteisia. En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, ja täälläkin on lähinnä tullut matkustettua akselilla Suomi - Ranska - Saksa - Kanaalin tuolla puolen.

Mikä on ihotyyppisi?
Hankala. Pintakuiva ja akneinen.

Tärkein ihminen?

Kai se on tuo poikkis (joka muuten näyttää ihan hassulta kun leikattiin hiukset).

Tämän hetken suurin/hallitsevin unelmasi?

Onko tämä nyt varsinainen unelma, mutta tarkoitus olisi löytää kavereita täältä Nancysta. Tympeäksi käy elämä ilman. Toisaalta, eilen vakaasti päätin, että tulevaisuudessa perustan yrityksen joka vuokraa ihmisille lampaita ja vuohia ruohonleikkureiksi.

Mitä teet yleensä illalla viimeisenä ennen kuin alat nukkua ja entäs aamulla kun heräät (siis jotain merkityksellisempää kuin silmien sulkeminen/avaaminen tai kellon katsominen)?

Eh. Laitan korvatulpat? (Mitenniin addikti?) Niin, ja tarkistan, että pienet eläimet ovat "hengissä".

Kuvissa hymyily on selkeästikin yliarvostettua. Teemana "Tupareita varten pukeutunut kameleontti maastoutuu sohvaan", kuvausrekvisiittana verhot joihin käytin karmeasti aikaa ja energiaa.

Totuus vai tehtävä?

2008-09-26T11:56:00.000+02:00

Tämä on ihan selkeästi ajoitettu postaus.
Oikeastihan olen tähän aikaan jossakin nettikatveessa.

Joka tapauksessa, kun kerran ~~muoti~~tyylibloggaan, minulla on velvollisuus kunnioittaa ainakin joitakin lajityypin ominaisuuksia. Olkoon tämä siis suuri
Kysy Minulta Mitä Haluat (vastaan vain mihin haluan ja sensuroidusti) -kirjoitus.
(Mitään vaikutusta aihevalintaan ei tietenkään ole sillä tosiasialla, että muuton kourissa ja nettikatveessa olen yllättävänkin tyhjäpäinen.)

Kysymysten esittäminen onnistuu hyvin loogisesti kommentointilaatikon avulla, ja aikaa on hamaan tulevaisuuteen... tai ainakin ensi maanantaihin asti. En voi myöskään vannoa vastaavani juuri maanantaina, sillä nettiyhteyteni ovat yhä vielä korkeampien voimien hallussa, mutta vastaan joka tapauksessa.

Käyttäkää mielikuvitustanne, palatkaa takaisin ala-asteen kotibileisiin ja pullonpyöritykseen... pienen hetken ajan saatte kokea saman uteliaisuuden tunteen.

[ kuva: Dullhunk, tällä lisenssillä ]

Punaiseen kaiteeseen nojaten

2008-09-25T16:01:00.004+02:00

Tuntematon Bloggari on vieläkin hengissä, ja sai jopa käytyä neuvottelemassa nettiliittymäneidin kanssa. Aukeaa aukeaa, kunhan nyt ensin saadaan puhelinlinja.

Samainen Bloggari etsiskeli myös uutta kuvauspaikkaa autotallin tilalle, mutta toistaiseksi ei ole juuri onnistunut. Rappukäytävä on vähän hankala paikka, jollei sitten halua jatkuvasti kuvautua sammakkoperspektiivistä. Punainen kaide on kyllä kiva, mutta tilaa ei ole mihinkään suuntaan.

Näissä kamppeissa Stazzy yritti todistaa maailmalle (tai ainakin GDF:lle) tietävänsä kaiken tarpeellisen ISO 14001:sta.

PS: pistäytykäähän osallistumassa Sannan arvontaan.

Poies poies

2008-09-19T10:35:00.003+02:00

"Miks kaikki muut löytää noita ihkuja mustia pitkähihaisia tunikoita paitsi määä >_< Olisit viel sanonu et tossa on taskut ni olisin repiny hiuksiani kateudesta >_<"

Ei tarvitse kyllä tälläkään kertaa suorastaan repiä hiuksiaan, tässä ei ole pitkiä hihoja. Mutta onpas tasku! Alle pääsi ainoa vielä kaapissa ollut pitkähihainen, ja kuten huomaatte, saappaissa on kiristysviritys (jonka esittelen lähemmin joku toinen päivä).

Älkääkä hämääntykö, täällä kärsitään Tavan takia.
Kuvien oton jälkeen asuun lisääntyivat takki ja kaulahuivi, täällä on piruvie kylymä aamuisin.

Tämä olikin sitten viimeinen autotalli-likainen-ovi -kuva. Tänä iltana suuntana Nancy, ja Tapa luultavasti koomantuu: meillä ei ole vielä nettiyhteyttä. Palaillaan asiaan... sitten joskus.

Reklaameja ja kirsikkapuu

2008-09-18T12:27:00.000+02:00

Eilen tram-pysäkillä odotellessaan Tuntematon Bloggari bongasi NafNafin uudet syysmainokset, ja huvittui kovin. Linja jatkuu samana kuin viime keväänä, nyt luvassa vain on pehmeitä ja suuria neuleita (ja kivojahan nuo ovat, puserot). Eivät ne kylläkään ne neuleet minua niinkään huvita, vaan lähinnä mainosten NöfNöf:

Tuleeko jollekulle muullekin mieleen elävästi alla olevan reklaamin herrahenkilö?

Kyseessähän on tosiaan paikallisen liikenneturvan liivipropagandaa. Tekstissä lukee: "Se on keltainen, se on ruma, se ei sovi minkään kanssa, mutta se voi pelastaa henkesi."

Karl oi Karl, kuinka voimmekaan tänä syksynä sivuuttaa neonkeltaisen välttämättömyyden..?

Tuntematon bloggari roikkui myös kirsikkapuun varjossa.

[Kuvat: NafNaf & Sécurité routière]

Musiikkihaastetta vihdoinkin

2008-09-17T10:13:00.002+02:00

Idhren heitti joskus taannoin syksyn musiikkihaasteella. Toteuttaminen on kestänyt tänne saakka, sillä nyt ammuttiin väärää harakkaa. Minä nimittäin kuuntelen aivan olemattoman vähän musiikkia, listan teko on siis ollut kovin vaikeaa.

"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

Gabriella Cilmi ; Sweet About Me
Tämä on pyörinyt nyt radiossa niin paljon, etten edes minä ole voinut välttyä. Ja sitten jää päähän soimaan. Hauskaa lauletaan-suihkussa-kovaa-honottaen-ja-väärin -musiikkia.

Janis Joplin ; Piece of my Heart
Öh, tartteeko tätä edes mitenkään perustella?

Samalla linjalla jatketaan seuraavan syksyn vanhan uusiolöydön kanssa:
Bob Marley ; Get Up, Stand Up

Tryo ; Hymne de nos campagnes
Tämä on Tryon lauluista se jota fanit laulavat täyttä kurkkua keikoilla, bändi ei olettettavasti pysty enää esiintymään "maalaishymnia". :D Ei mikään uusi, vaan toimii mainiosti illanistujaisten taustamusiikkina.

Ja viidenneksi listalle pääsee tämä alle embedattu hyvin hämmentävä esitys, joka saa minut huvittumaan joka ikinen kerta. Naurua syksyssä tarvitaankin. Lisäksi tuo quebecilais(?)aksentti on aivan uskomaton...

(Alkuperäiskappaleenahan siis toki Joe Dassin ; Siffler sur la colline)

Haastan puolestani mukaan Sannan, Emmin, Gemman ja Mirkan.

Vihreä on tämän päivän musta

2008-09-16T11:49:00.002+02:00

Sain viimein haettua saapikkaani suutarilta. Nyt kelpaa. Vihreä angoraneule kuuluu kenkien ohella ebayattuihin vaatteisiini, ja on ihanan lämmin viileinä aamuina.

Kenkien ainoa vika on, että ovat vähän liian isot. Mietinkin, lienevätkö villasukat ainoa keino "kiristää" niitä vähän.

Edes angoraneule ei tosin auta, kun on Näitä Aamuja. Koko kortteli on katutöiden alla, eli bussipysäkille pääsemiseksi pitää tarpoa useampi sata metriä semmoisessa hiekkarantaa muistuttavassa asiassa. Tänään, selvittyäni pysäkille tajusin, että olin jättänyt lompakkoni kotiin, ja takaisin kääntyminen aiheuttaa satavarman töistä myöhästymisen. Vaan, kun taskujen kaivaminen tuotti tulokseksi ainoastaan 85 senttiä, oli pakko tarpoa hiekassa takaisin.

Niinä hetkinä on kiva osata kirota suomeksi.

EDIT: Voisinpa todeta nettisurffailun ohessa löytäneeni huomattavasti Facehunteria mielenkiintoisempaa katumuotia. Vice-magazinen DOs & DON'Ts on suorastaan... häkellyttävä.

Talven ehdottomat accessoire't kamppailussa keskieurooppalaista kylmää vastaan

2008-09-15T17:00:00.001+02:00

Brrh. Kai sitä pitää uskoa, että talvi lähestyy isoin harppauksin.
Kohta pitää kaivaa kaapista kunnon takki (ja odotella tätä malttamattomana) ja käsineet. Päivälämpötila tippunut viikossa jonkun 15 astetta. (Maantietoa osaamattomille lukijoilleni kerrottakoon, että täällä koilliskulmalla ollaan varsin kaukana Ranskan Rivieran lähes-ikuisesta-kesästä.)

Talvella olenkin sitten varsinainen tyyli-ilmiö...

Auringon siirtyminen eteläiselle pallonpuoliskolle tuo mukanaan kylmyyttä ja viimaa, ja minä arkakorvainen kaivan kaapista esiin korvaläpät. Sellaiset ihan tavalliset, mustat ja litteät korvaläpät. Suomesta ostetut, toki, eihän täällä semmoisia myydä.

Paitsi keltaisilla kumisaappailla, aiheutan kanssaeläjissäni suunnatonta huvitusta siis myös korvaläpillä.

Pohdinkin taannoin, että voisin naamioida korvaläpät mp3-soittimen kuulokkeiksi, olisin katu-uskottavampi. Maurelita onkin jo tilannut "seepraa, etnistä tai jotain muuta muodikasta kuosia". Jos muilla on kuositoiveita, antaa tulla vaan!

Toinen käytännön muoti-idea, jonka aion vakaasti lähitulevaisuudessa lanseerata, on nenänlämmitin. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että minä en voi olla ainoa ihminen, jolla nenä satunnaisesti menee aivan kohmeeseen. Eikä tarvitse edes olla pakkasia, huono ääreisverenkierto ja +10°C riittää.

Suunnittelin siis huovutettua, nenän malliin muotoiltua lämmitintä, joka peittäisi nenänpään, mutta mahdollistaisi kuitenkin hengittämisen. Sen voisi kiinnittää korvien taakse koristeellisilla nauhoilla, tai sitten silmälaseihin klipsillä.
Värin saisi valita itse, käytössä toki luontoystävällisiä kasvivärejä + hyvinvoivien lampaiden villaa.

Nenänlämmittimet tulevat markkinoille viimeistään sitten, kun minulla on ne kolme lammasta puutarhassa.

Varsin oivalta accessoirelta vaikutti myös Idhrenin kyselemä huppukaulaliina. (Täällä, täällä tai täällä.) Tuommoiseen kun yhdistäisi ne korvaläpät, niin pysyisi kylmä kaukana...

[Alkuperäinen kuva: Clearly Ambiguous, Creative commons Attribution 2.0 Generic -lisenssillä.]

En enää ikinä muuta!

2008-09-12T15:10:00.002+02:00

Outoa pakata muuttolaatikoita, kun olen kerrankin vakaasti päättänyt heittää tavaraa menemään. Osa joutuu roskiin, osa kierrätykseen. Vaatekaappikin tyhjenee jonkin verran, mutta minulla on oikeasti olemattoman vähän ihan turhaa vaatetta. Lähinnä sellaisia, jotka ovat jo niin huonossa kunnossa etteivät kelpaa enää kierrätykseenkään.

Sitten on vain nitistettävä se pula-ajan perimänsä, ja heitettävä raakasti roskiin.
Matonkuteiksihan nuo kyllä kelpaisivat. Tai loppusiivoukseen.

Naurattikin lueskella Secret Wardrobea, jossa Korundilla on menossa sama operaatio kuin minulla... sillä erotuksella että vaatekaapista katoaa paljon myyntikuntoista kamaa. Toivottavasti kaappi itse oli alkuun tilavampi kuin minun rämpäleeni!

Aikanaan Siperia opetti luopumaan ei-käytetyistä vaatteista kun muutin Ranskaan. Matkalaukussa ei koko vaatekaappia tuoda ja kenkiä vielä vähemmän. Vaikka olen sittemmin jotakin perästä tänne raahannutkin, melkoisen kasan äiti taisi Venäjän katulapsille lahjoittaa. Ei jäänyt minun lapsilleni muistoksi "2000-luvun alun retromekkoja". Raukat.

Parille kalusteelle ja muulle härpäkkeelle pitäisi sen sijaan vielä keksiä omistaja.
Jos joku tarvitsee mustaa pientä työpöytää tai kymmentä metriä nettikaapelia, tervetuloa hakemaan!

Kuvaa ei itsestä tänään tule. Voitte tasan kuvitella, kuinka hehkeäksi tuntee itsensä, kun joutuu heräämään klo 5:50 ja sitten pyörimään ympäri kaupunkia asioita hoitamassa, sateessa ilman takkia tahi sateenvarjoa. Mitä sitä turhaan katsomaan ikkunasta ulos ennenkuin lähtee liikkeelle..? Mutta sain vietyä rakkaat saapikkaani suutarille. Saattekin pian yliannostuksen virheää angoraneuletta ja vihreitä saapikkaita...

[Kuva: Anna Champel, Creative Commons Attribution-Noncommercial-ShareAlike 2.0 Generic -lisenssillä]

Kuvaamisen sietämättömästä vaikeudesta

2008-09-11T11:50:00.000+02:00

Royal Air Mail toi eilen pienen paketin Kanaalin toiselta puolen.
Paketista löytyi hartaasti huutamani ja innolla odottamani musta puuvillasekoitetunika. Ja kyllä se on ihana, vaikka itseasiassa olikin pidempi kuin odotin, kerrassaan mekko, pituus yltää miltei polveen saakka. Hakaneuloja on onneksi olemassa, jos joskus saan aikaiseksi hankittua ompelukoneen, helmaa voisi hieman lyhentää.

Eilisiltana piti kokeilla raidallisten pyjamahousujen kanssa, mutta siitä onneksi ei ole todisteita. Tämänpäiväinen yhdistelmä oli toimivampi.

Mutta voi herranjesta kuinka valokuvaaminen voi joskus olla vaikeaa. Joko minulta puuttuu pää (puoliksi tai kokonaan), tahi sitten ilme tai asento on ihan hömelö. Saatte siis tyytyä yhteen puolipäättömään ja yhteen melkein onnistuneeseen otokseen.

Kokeilin myös ruveta arkkitehtuurikuvaajaksi, mutta eihän siitäkään tullut mitään sumun takia...

Ja taaas jauhetaan siitä negatiivisesta kommentoinnista

2008-09-09T19:22:00.002+02:00

Olen tässä niin Pupulandian Jennin graduhankkeeseen vastaamisen ja Bisquitin viimeisimmän ~~(poistetun)~~ kirjoituksen myötä, kuin muutenkin pähkäillyt pienessä päässäni asiaa nimeltä "Negatiiviset Kommentit".

Eritoten muottiblogistaniaa ne keskusteluttavat tasaisin väliajoin ja kovaan ääneen.
* Minkälaista kritiikkiä bloggarin tulee kestää ja kuinka siihen pitäisi suhtautua?
* Mikä edes on se kuuluisa Negatiivinen Kommentti?

Minä lähden omassa pienessä maailmassani liikkeelle siltä pohjalta, että blogi on jokaisen kirjoittajan oma hiekkalaatikko. Hiekkalaatikossa saa leikkiä niillä leluilla joilla haluaa*, ja muilla ei oikeastaan ole nokan koputtamista, PAITSI että... jos ottaa vahvasti (tai vaikka vähemmän vahvasti) kantaa johonkin asiaan, mielipide olisi hyvä pystyä perustelemaan. Muuten antaa itsestään jokseenkin typerän kuvan. Argumentointi on päivän sana, niin blogissa kuin sen ulkopuolellakin. Vahvat mielipiteet herättävät vahvaa kritiikkiä, ja silloin kannattaa olla hyvin valmistautunut. (Ja tässä on syy miksi poikkis ei suostu enää puhumaan kanssani politiikasta, kun kysyn vielä viidennen kerran "Miksi? Täytyyhän sinun tietää miksi ajattelet noin?)

Toisaalta, bloggari voi myös ottaa aivan toisennäköisen linjan. Turisti on siitä hyvä esimerkki. Kitisijöiden kommentit poistetaan suoraan. Yksipuolinen sensuuri toimii, maailma ei ole reilu... mutta toisaalta asiasta ilmoitetaan selkeästi etukäteen. Bloggaajan ei siis pidä kestää mitään. Saa ihan itse valita minkä ylle vetää raksin.

"Kyllä sun pitää vähän kritiikkiä kestää" onkin siinä mielessä typerä lause, että eihän bloggaajan tarvitse omasta hiekkalaatikostaan lukea mitään mitä ei halua. Ei ihmisen ole pakko kestää arvostelua edes tosielämässä. Voi kyllä pirusti hankaloittaa elämää, mutta hankaloittaa sitä moni muukin asia.

Oikeasti asiattomuuksiin menevien kommenttien kanssa kannattaakin ottaa Turisti-linja. Poistaa kiltisti, sievästi ja sen kummemmin pähkäilemättä. Jollain on kuitenkin aina halu päästä sanomaan. Mitä pienemmän numeron asiasta tekee, sitä vähemmän roskaa todennäköisesti tulee. Tai tietysti, mitäpä minä asiasta tiedän viidentoista kommentin viikkovauhdilla, joku voi todistaa toisin jos tahtoo. Voi olla, että pyörrän mielipiteitäni jos joskus hamassa tulevaisuudessa roskaa syytää, mutta toistaiseksi en etukäteissihlaa kommentteja enkä edes pidä spam-sihtiä päällä. Kirjoitan sen aina itse väärin, mikä lie lukuhärö.

Jennin gradukyselyssä oli kysymyksenä "Millaiset kommentit koet negatiivisiksi? Onko blogiasi kommentoitu negatiivisesti? Jos on, niin millaisia ajatuksia ja tunteita negatiiviset kommentit sinussa herättivät?" Hmm. Kysymys on niin laaja, että siihen pitäisi tosiaan vastata romaanilla. Mikä kaikki voidaankaan luokitella negatiiviseksi? Rakentava kritiikki? Hieman ilkeämielinen kritiikki? Kauneus on katsojan silmässä? Suoranainen haukkuminen?

Noista olen kaikista täysin eri mieltä, ja siksi mietinkin kuinka voin rakentaa mielipiteen asiasta, kun en edes tiedä tai osaa päättää mihin sillä tarkkaan ottaen viitataan. (Sori mun taipumus viilata pilkkua, sanojen tarkoituksen määrittely on halpa huvi.) Toisaalta, koko kirjoitushan tässä on ollut yhtä mielipidettä asiasta, joten saa käyttää vapaasti aineistona jos huvittaa :)

Ja joo-o, yksipuolinen sensuurikirves toimii täälläkin jos niin haluan, hyvin perustelluilta mielipiteiltä ei purra päätä nielemättä pois.

Mikä siis on Negatiivinen Kommentti ja kuinka ihmeessä sellaiseen tulisi suhtautua?

EDIT 21:50 ; Korjasin postauksen loppuosaa Jennin kommentin jälkeen. (Note to self : "Älä pirussa lainaa tarkastamatta, joudut noloon tilanteeseen.")

* Lain puitteissa toki, pedofiliaa ei tueta.

[Kuva: Christee12, Creative Commons Attribution-No Derivative Works 2.0 Generic -lisenssillä.]

Sään temppuilua

2008-09-09T12:33:00.000+02:00

Miten ihmeessä tällaisina aamuina tulisi pukeutua?
Aamulla on hädintuskin +10°C lämmintä... iltapäivällä +25°C.
Eilenhän tosiaan ajelin umpikuumassa autossa sinne työhaastatteluuni, myöhässä ja mystisiä maalaisteitä pitkin. Lehmiä ja maissipeltoja, you know.
Olo oli todella freesi lopulta paikalle päästessä...

Tänään tein valinnan joka saattaa olla kuuma illalla, mutta pitää minut hengissä ilmastoidussa tilassa (tokikin ilman neuletta).

Nauttikaa taas peilikuvista.
Se peili on just niin likainen kuin miltä näyttääkin.

Sekä angorapusero että vihreät saapikkaat ovat Ebayattuja. Neule on lutuinen ja sievä, mutta nukkaantuu melko helposti. Saapikkaat olivat sen sijaan ihan nappihankinta, mutta nyt vain pitäisi muistaa rahdata ne suutarisedälle korkolapunvaihtoon.

Minulle muuten varmaan iskee pian kulttuurishokki. Just kun löysin mainion paikan kameralle poseeramiseen (joo, joo se autotalli), niin täytyy ihmisen muuttaa. Mitähän taktisia rappukäytävävirityksiä sitä pitää kehittää uudessa kämpässä?

Työhaastattelupukeutuja

2008-09-08T12:15:00.000+02:00

I'm alive!
Asia lienee paras todeta, vaikka tuskinpa olette muuta epäilleetkään. Minulla sen sijaan käväisi mielessä epäilys, kun lauantai-iltana makasin kuumehorkassa joko sohvalla tai vessanpöntön vieressä. Ruokamyrkytys on kiva asia.

Onneksi olo on kuitenkin jo ihmisellinen, tänään on nimittäin hoidettavana N+1 asiaa, joista pienin ei suinkaan liene työhaastattelu.

Josta pääsemmekin päivän aiheeseen, eli työhaastattelupukeutumiseen. Se on jokseenkin ikuinen ongelma. Minä tunnen itseni aina joko yli- tai alipukeutuneeksi, ensimmäisen ollessa parempi vaihtoehto. Kun etsin työharjoittelupaikkaa kaupan alan kouluni päätteeksi, valinta oli yleensä helppo: hame ja jakku. Paitsi että... yhteen tietokonefirmaan menin hameessa ja siistissä neuleessa, ja vastassa oli niin tiukkaan kravattiin pukeutunut nuori mies, että tunsin itseni typeräksi koko ajan. Seuraavana päivänä laitoin kiltisti jakkupuvun. Pöydän toisella puolella istuneet naiset olivat pukeutuneet farkkuihin ja neuleeseen. Tunsin itseni taas typeräksi.

Tänään valitsin pitkän miettimisen jälkeen luottovermeeni, eli viininpunaisen siistin t-paidan ja mustan hameen. Kuva laadultaan mitä sattuu, kohtuullisen helvetilliseti pieleen mennyt aamu esti ajallisesti kuvien ottoon keskittymisen. Ja jalkani näyttävät aivan valtavilta :o

Miten armas lukijani selviytyy työhaastattelupukeutumispulmasta? Aina sama luottovaatetus, vai käytkö kentien ennakolta vakoilemassa kuinka puljussa pukeudutaan?

Muita muottiblogeja

2008-09-06T17:18:00.000+02:00

Blogosfäärissä seikkaillessa tuli vastaan pari mielenkiintoista blogiuutuutta.
Ei siis uudenuusia blogeja, mutta minulle uusia.

* Ethical Fashionista bloggaa eettisestä muodista Ison-Britannian näkökulmasta. Koska eettistä muotia ei vieläkään ole liikaa tahi liian laajasti saatavilla, vinkit otetaan aina vastaan. Valitettavasti blogi ei ole päivittynyt vuoteen. Erityisellä mielenkiinnolla luin postauksen Nu Magazinesta, eettiseen muotiin erikoistuneesta muotilehdestä. Sivuilta voi muuten ladata näköisversion viime talven Nu:sta.

* Style and the City (vallan mielikuvituksellisesti nimetty...) ei suinkaan kerro New Yorkista, vaan toimii Pariisin katutyylisivustona. Käykää kurkkimassa miten oikeat ranskattaret pukeutuvat, minusta ei parane ottaa mallia.

* Jos nyt jostain mystisestä syystä haluaisi näyttää jonkun julkkisnaisen tekstiilikaksoselta, Frugal Fashionista kertoo kuinka se on mahdollista. Blogi perustuu kuviin julkkiksista ja siitä kuinka luoda samanlainen look. Sivupalkista voi etsiä oman muoti-ikoninsa...

Heräteostos

2008-09-05T16:50:00.001+02:00

Olenkohan minä seonnut? O_o

En yleensä osta mitään kallista, fakta joka aiheuttaa huonoa omaatuntoa eettisyysasioiden kanssa kimpuroivassa ihmisessä. Nyt kuitenkin tilasin tämän:

(se kuva suurenee klikkaamalla joo) Roxyn villakangastakki. Lähti alle puoleen hintaan putiikkihintaan verraten, joten luulen tehneeni hyvät kaupat. Toivotaan, että 40 on tarpeeksi suuri, mutta jos ei ole, luulisi että saan tuon kaupaksi Ebayssa niin, että saan omani pois.

Minä tarvitsinkin talvitakkia, ja pitkään on ollut suunnitelmissa kunnollinen villakangastakki joka kestäisi muutaman hetken.Toivottavasti tuo nyt lunastaisi odotukset.

Olenko minä outo kun mallin poseeraus ja ylienerginen hymy lähinnä ärsyttävät vai johtuuko se vain tämänhetkisen vireystilani mataluudesta?

Orangerie ja keltaista

2008-09-05T10:37:00.005+02:00

Minä asun hienostokaupunginosassa.

Siinä, jossa pukeudutaan Pradaan ja Gucciin.
Siinä, jossa juutalaiset lauantaiaamuisin kävelevät synagoogaan suorissa housuissa ja rimpsumekoissa.
Siinä, jossa autoissa on diplomaattikyltit.
Siinä, jossa parvekkeiden kaiteet tehdään takoraudasta.

Siinä, jossa ruusupuskan takaa saattaa löytyä palmupuu.

Siinä, jossa talojen rappukäytävissä voi tulla vastaan punainen matto.

Siinä, jossa naapurissa saattaa olla linna.

Siinäkin kaupunginosassa sataa toisinaan.
Ja sateisena päivänä on oivallista ryhtyä mahdollisimman epäranskalaiseksi ja kaivaa esiin keltaiset kumisaappaat ja niiden väriin sovitettu sateenvarjo. Näillä ainakin saa huomiota.

"La dame a les bottes jaunes, maman."

Penelope

2008-09-03T19:41:00.000+02:00

Meinasin kuvata päivän asun, jopa sellaisen joka kuuluu lemppareihini.
Kamera oli toista mieltä. Se kirottu ei varoita pattereiden loppumisesta ennen kuin ne oikeasti loppuvat. Kenen lie miehen suunnittelema.

Noh, saatte ihastella myöhemmin. Nyt vieroitusoireiden lieventämiseksi uudet polvisukkani:

Omien koipien kuvaaminen lintuperspektiivistä on yllättävän vaikeaa. Ainakin yhtä vaikeaa kuin "perspektiivin" kirjoittaminen. Persep... perskep... eiku.

Muottibloggari katseli pari iltaa sitten Criminal Mindsin kolmoskauden viimeisen jakson, ja kaivoi siihen päälle netistä neloskauden trailerin. Nyt sitten odotetaan ihan pistoksissa syyskuun loppua, jotta joku laittomuuksiin kannustava ATK-velho saisi laitettua neloskauden avauksen nettiin tarjolle.

Saman nettisurffauksen aikana minulle selvisi myös, että hassunsöpö Matthew Gray Gubler (alias sarjan Dr. Ried) on nuornamiehenä lavakävellyt mm. Burberryn ja Louis Vuittonin muotinäytöksissä. En harmikseni löytänyt asiasta kuvatodisteita.

Sen sijaan, voisin ottaa seuraavaksi muoti-ikonikseni sarjan puvustajan.
Vai, mitäpä sanotte Kirsten Vangsnessin esittämän Garcian vaatekaapista?

Tuo melkein luo minullekin halun käyttää ruutupaitaa.
En tosin tiedä lieko sarjan puvustaja saanut vaikutteita Vangsnessista itsestään vai toisin päin, sillä melkoisen ekstragavantisti tuo näyttää pukeutuvan kuvausten ulkopuolellakin.

Korsetteja, kirjavia kirjekuorilaukkuja ja kynsikkäitä...

[ Kuvat : Googlen kuvahaulla kaivettuja ]

Huono ranskatar, liian vähän kenkiä

2008-09-02T13:40:00.004+02:00

"Laukku osoittaa pukeutumistapaa paremmin millainen nainen haluaisimme olla." - Catherine Joubert, psykologi

Noh, nyt minä ymmärrän miksi en ole oikein integroitunut tähän maahan. Minulla on selkeästi aivan liian vähän kenkiä ja laukkuja.

Tänään lounasaikaan selasin soijapihvien ja herneiden lomassa erästä paikallista naistenlehteä ja osuin kengistä ja laukuista puhuvaan artikkeliin. Ranskatar kuulemma ostaa keskimäärin kuusi paria kenkiä vuodessa, kun Euroopan keskiarvo on 4,8. Sama ranskatar hankkii noin kaksi laukkua per vuosi.

Minulla on ehkä kaikenkaikkiaan kuusi paria kenkiä. Tai kahdeksan. Niistäkin tasan kahdet ovat korolliset. Neljä käyttökelpoista laukkua. Sillä ei vielä selkeästikään identifioiduta ranskattareen. (Ainiin, ja en myöskään kykene kulkemaan avokkaissa marraskuussa...)

Siitä aasinsilta likaisiin tennareihini:

Päivän muoti-ikoni on aamulla vastaani tullut noin 6-vuotias pikkutyttö. Musta tunika, harmaat legginsit, mustat ballerinat ja kaulassa isot helmet. Laukaisi minussa tarpeen saada semmoiset tummat isot helmet.

Näin tässä maassa.

Virtuaaliostos ja muotiblogi-ihanteita

2008-09-01T16:10:00.000+02:00

Muottibloggari kuvaa itseää vain saadakseen esiteltyä uusimman Ebay-hankintansa. Kietaisuneuleen, jossa on kerrankin tarpeeksi (liiankin?) pitkät hihat. Kuvien oton jälkeen totesin, että se pyöränrengas on ainavielä tyhjä, kävelin bussille ja myohästyin töistä huimat kolme minuuttia.

Kuvassa muuten myös jo vuosikausia rakastetut lempparifarkkuni.

EDIT: En viitisi kirjoittaa toista postausta, joten jatkan tähän.

Focus on fashion -blogista löytyi linkki Demi-lehden teettämään tutkimukseen (pdf) teini-ikäisten tyttöjen minäkuvasta ja ulkonäköpaineista.

Nopealla tulosten silmäilyllä tutkimus ei tuonut esille mitään maata mullistavaa. Tytöt tuntevat olevansa iloisia ja huumorintajuisia, mutta harvemmin kauniita, hoikkia tai seksikkäitä. Silti oletetaan, että pojat ihastuvat tytöissä juuri edellämainittuihin ominaisuuksiin.

Tutkimuksessa kysyttiin myös, mikä aiheuttaa tytöille ulkonäköpaineita. Useimmin mainittiin lähiympäristö, tuttavat ja kaverit. "Toiselle sijalle" voisi laskea usein haukutun ja parjatun median.... ja niin, ne muotiblogit, 17%:lle vastaajista.

Siitäpä pieni muottibloggari saakin aiheen miettiä kuuluvatko muotiblogit "mediaan" vai "lähiympäristöön". Toisaalta, median tuomat ulkonäköpaineet on "helppo" sivuuttaa ajattelemalla, että lehdissä kuvatut naiset kuuluvat yhteen promilleen maailman väestöstä, ja kuvia on kuitenkin käsitelty... samoin kuin naisia kirurginveitsellä. Muotibloggarit sen sijaan ovat astetta lähempänä ja helpommin tavoitettavissa. Ja sen takia ehkä vaikeammin sivuutettava kateuden kohde.

Suosituimmat muotibloggarit ovat usein hoikkia, sieviä tyttöjä, joilla on paitsi kauneusstandardeiden mukaista ulkonäköä, myös melkoisen pitävä tyylitaju ja tarpeeksi rahaa päivittää vaatekaappiaan usein. Siinä nousee kynnys bloggaamiseen sellaiselle, joka kulkee päivänsä farkuissa ja t-paidassa ja saa taskurahaa parikymppiä kuussa. Saatika sitten, jos ei mahdu kokoon 36 tai edes kolmekasiin.

Kuitenkin se, mitä minä eniten muotiblogeissa kritisoin, silti samaan itsekin sortuen, on jatkuvan kuluttamisen ihannointi. Vaatekaappia on päivitettävä kahden kuukauden välein, perusaihe postauksissa "mitä minulta puuttuu", "tämä on saatava". Lisää, lisää ja lisää.
Siitä on kestävä kehitys kaukana, sillä ostettua vaatetta harvoin tarvitaan. Kukahan ottaisi riskin, päättäisi olla vuoden ostamatta mitään, ja perustaisi tyyliblogin jossa pyöritetään vaatekaapin sisältöä päälle, pesukoneeseen ja taas päälle, tietämättä mitä kaupoissa tällä hetkellä myydään?

PS: Ennen kuin joku sisälukutaidoton asiaan puuttuu, haluan toistamiseen alleviivata kirjoituksestani löytyvää lausetta "silti samaan itsekin sortuen".

Herra Kana

2008-08-30T15:19:00.000+02:00

Niille, jotka haluavat pukeutua (tai pukea miehensä) eettiseen t-paitaan, joita ei tule vastaan joka käänteessä.

Ranskalainen Monsieur Poulet tarjoaa verkkokaupassaan "Limited Edition" -t-paitoja. Puuvilla on Afrikasta tulevaa luomua ja koko tuotantoketju on Max Havelaar -sertifioitu.

Kutakin paitaa painetaan 100 - 200 kappaleen erä, ja mikä parasta, suunnittelijat ovat "ihan tavallisia ihmisiä". Jokainen voi loistoidean saadessaan tarjota yritykselle omaa printtiään. Netin käyttäjillä on mahdollisuus äänestää suosikkiprinttejään kahden viikon ajan, ja eniten ääniä saaneet ehdotukset toteutetaan.

Tällä hetkellä myynnissä muun muassa...

Pioupioucôtcôt

Save water... drink champagne!

Repoudrez-vous

King Kong à Paris -laukku

RMI Rabbits

T-paidan hinnaksi tulee noin 26 euroa. Peruslähetysmaa on Ranska, mutta ulkomaillekin toimitetaan pyynnöstä. Ostajan pitää vain ensin hyväksyä hintatarjous (postikuluineen):

"Initially, the consignment of the parcels will only be carried out in France, DOM TOM and in Monaco, and in exceptional cases outside this zone. If the user resides outside the zones aforesaid above and wishes to obtain a delivery abroad, MONSIEUR POULET will address to them an estimate which will have to be accepted by the user before validation of their order."

Niin, ja nettikauppa toimii myös englanniksi...

Yhden tyylin evoluutio(ttomuus)

2008-08-29T12:01:00.002+02:00

Blogosfäärissä on näkynyt hupaisia "yhden tyylin evoluutio" -kirjoituksia.
Ajattelin minäkin kantaa korteni yhteiseen hyvään, vaikka tosiasiassa tämä tyyli on kehittynyt äärimmäisen vähän viimeiseen kymmeneen vuoteen. Mä vaan oon tylsä ja jumiutunut.

Eli postauksen pitäisi tosiaan olla ennemminkin "yhden hiustyylin evoluutio". Etenkin, kun minulla on olemattoman vähän valokuvia itsesäni kymmenen vuotta sitten. Taaaai, onhan niitä, mutta elin nuoruuteni aikana ennen digikameroita (tähän mental note, "mainitse missä näit sellaisen ensi kertaa") ja ne paperiset otokset lienevät laatikoissa jossain kotona kiljoonan kilometrin päässä.

Kaivoin koneelta esiin lähes kaiken skannatun.

Stazzy, melkein-seitsemän-vee on etelänmatkalla pukeutunut ajan hengen mukaisesti isoon olkihattuun, ja hieman oudommin, vaaleanpunaiseen. Äiti, puitko sinä minut oikeasti joskus vaaleanpunaiseen?

Vuotta tai paria myöhemmin päällä on lomamatkalta tuliaisena saatu mekko ja päässä minun lapsuusikäni hiustyyli : patatukka. Noh, puolustellaan sillä, että olin lapsi ja eletään 80-90 -lukujen taitetta.

Pukeuduin varmaan niinkuin kaikki muutkin, muistan ainakin elävästi käyttäneeni ruudullista flanellipaitaa joskus kuutosluokalla. Vihreäruudullista. Joutuikohan se luutuksi, nyt olisi muotia. Ruutupaitoja oli muitakin, ainakin yksi jonka tein käsityötunnilla, eli varmaankin seiskaluokalla (tämä neiti oli puukässässä ala-asteella).

Hiustyyli on vaihdellut siitä patatukasta polkan kautta suoraan ylikasvaneeseen lammaskoiraan. Ja lammaskoirasta sitten vuosiksi lyhyeen ja kirjavaan. Välillä oli jopa ihan oikeasti ja tarkoituksella kirkkaanoranssi. Noin vuotta alla olevan kuvan oton jälkeen kävimme ranskanryhmän kanssa Pariisissa, ja muistan ihmisten kääntyneen katsomaan päätäni...

Tämä kuva on kuitenkin kesältä 2000. Helsinki, uinnin EM-kisat. Stazzy, 17-v., käyttää nykyisestä poiketen koruja ja on ostanut oranssin kesämekon Hennesin alennusmyynnistä 15 markalla. Mekko palveli pitkään ja uskollisesti. Noihin aikoihin alkoi kiinnostus oranssiin väriin. Täysin se ei ole vieläkään hellittänyt, minä ihan oikeasti ostan joskus kirkkaanoransseja t-paitoja. Niin, ja se oli muuten kyseisissä kisoissa, jolloin näin ihan oikeasti ekaa kertaa digikameran käytössä. Edessäni istuneella ammattivalokuvaajalla ei ollut ihan pieni objektiivi...

Reilua vuotta myöhemmin tukka oli jo takussa, mutta varsin lyhyt. Aupparivuoden aikana se oli liian pitkä ollakseen siisti auki... ja liian lyhyt yltääkseen ponnarille. Peruskampauksenani oli siis vuosien ajan kaksi saparoa. Muistan jonkun kommentoineen, että näytin ihan Muumien Noidalta, hihi.

Mustaa ja yksinkertaista. Ja aurinkolasit joista en luovu, mutta lähinnä sen takia etten voi. Auringossa päänsärkyinen myyrä. Nuo remmikengät huokuvat vieläkin, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Alemmassa kuvassa rennot, isot farkut, jotka ovat isot vain punteista. Ei toivettakaan, että mahtuisivat enää päälle.

Jyväskylän aikoina pukeuduin selkeästikin lähes täysin kuten nykyään. Raidallisiin polvisukkiin, joita en osaa sijoittaa omaan kaappiini. Olisivatkohan lainatut? Huomatkaa muuten myös kahdessa edellisessä kuvassa oleva t-paita. Se on sama kuin muutaman päivän takaisessa autotalliromantiikkapostauksessa. Mitä sitä turhan usein vaatekaappinsa sisältöä uusimaan..?

Jos yksi uusi "keksintö" pitäisi mainita, niin se lienisi tunikat ja lyhyet hameet. Tunikalla saa mukavasti piiloon paljastelevan selän ja lyhyet hameet (tai pitkät tunikat) nyt vaan on niin kivoja. Jos jotakuta häiritsee reisieni paksuus, niin siinähän kituu.

(Kuvassa toinen kahdesta omistamastani korkokenkäparista, mun ihan uudet tyttökengät <3 )

Itseään sivistävä muottibloggari

2008-08-28T12:01:00.001+02:00

Oi armas lukijani. Jos höhötät itseksesi pompööseille poseerauksilleni, et ole yksin.
Minä harrastan aivan samaa. Tänään vuorossa jalaton kuva, sillä autotallikuvauspaikkani oli infektoitunut : sen yläpuolella tehdään ikkunaremonttia. En hitto soikoon poseeraa itselaukaisimelle remonttimiesten nenän alla!

Intterwebissä surffaillessa oppii kaikkea. Kuten sen, että Trendi (vaiko lukijat?) on viimeinkin valinnut suosikkimuotibloginsa. Bloggareiden haastattelut voi lukea *täältä*. Minä hämmennyin : Nelliinan nimi ei olekaan Nelliina.

Lisäksi on melko huolestuttavaa todeta, että kaiken olennaisen Ranskasta oppii lukemalla Hesaria. Pitäisköhän minun välillä siirtyä sivistämään itseäni jonkin paikallisen sanomalehden seuraan? Joka tapauksessa, eilinen Hesari kertoi, että piakkoin ilmestyy kaikkien orjallisesti ja omasta tahdostaan muotia seuraavien "Must See" -elokuva. Coco avant Chanel. Pääosassa Audrey Tautou. Selevä. Minulle Audrey on Amélie ja Coco se joka lanseerasi rusketusvimman.

Hämmentävää katsoa näitä kuvia kun näkee itsensä yleensä peilistä : otsatukka on väärälle puolen vino.

Farkut : Morgan
T-paita : kirppari
Vyö : New Look
Hiukset : se normaali "kampaus"

Hiljakseen melkein iltavalaistuksessa

2008-08-27T10:42:00.005+02:00

22, rue Menthe viettää tänään yksivuotissynttäreitään. Juhlapäivän kunniaksi täällä ollaan hiljakseen ja pukeudutaan eilisiin. Vastaanotto toisaalla.

Mieleeni tuli, että seuraavalla kerralla voisi vaikka katsoa välillä toiseen suuntaan, hymyillä (nokun mun silmät menee kiinni kun yritän hymyillä) ja vaikka säätää kameran valaistuksen sellaiseksi ettei ihan hirveästi tarvitsisi käsitellä...

Takki : HooetÄm
T-paita : Etam
Sukkahousut : Printemps
Shortsit : New Look
Kaulakoru kuvausrekvisiittaa

Kuvistani kuvittelisi helposti, että täällä on viileämpää kuin onkaan. Tänäänkin lähennellään hellelukemia. Minä kuitenkin olen liikkeellä vain aamusta ja illasta, sen välin vietän ilmastoiduissa tiloissa joten hirveän kevyesti ei voi pukeutua. Paljaat sääret ja pikkutopit lienevät kuitenkin se yleisin kaupungilla näkyvä asu.

Minä, mies

2008-08-26T10:27:00.002+02:00

Idhren tosiaan haastoi minut kertomaan, millainen olisin miehenä. Samoista ihmisistähän nuo geenit olisivat, ja samassa kodissa olisin kasvanut, joten kai sitä jotain voi nykyitsestään päätellä. Aloitetaan ihan perusasioista: Olisin nimeltäni todennäköisesti Teemu (juu,juu) ja toivottavasti joko punatukkainen (isäni peruja) tai mustatukkainen (kuten äitini). Ei minulla olisi voinut olla niin huono tuuri kuin nyt, että olisin poikanakin päätynyt maantienväriseksi...

Olisin todennäköisesti hinkunut ulkomaille ja reissamaan kuten nytkin. ("Minähän en Helsinkiin pysähdy!" Stazzy seitsemän-vee) En ehkä kuitenkaan olisi valinnut koulussa kieleksi pitkää ranskaa, vaan esimerkiksi saksan. Ranskan lukeminenhan on ihan tyttöjen juttu. Nykyinen sijainti voisi siis olla tuossa rajan toisella puolen. Jo senkin takia, että Saksa on hirmuisen kiva maa, jotenkin suomalaiseen mentaliteettiin paremmin sopiva kuin Ranska.

[Flickr: ifrantz]
Olisin myös hyvin todennäköisesti kokenut yläasteaikaisen jääkiekkofanituskauteni. En sentään ruvennut pelaamaan kyseistä lajia, kuten poikana olisin saattanut. Epäilen kuitenkin syvästi, että vanhempani olisivat ohjanneet minua jonkin vähän fiksumman (ja halvemman) urheilulajin seuraan. Joka tapauksessa, 15-vuotiaana vaatekaapistani olisi löytynyt ainakin yksi TPS:n fanipaita.

[Flickr: ansik]
Poikana todennäköisesti olisin ollut hieman vapaampi kauneusvelvoitteista, ja pukeutunut enemmän tasan siihen mikä kiinnostaa ja mitä vaatekaapista löytyy. Olisin myös stressannut vähän vähemmän niistä parista hassusta ylimääräisestä kilosta, jotka tähän varteen ovat keräytyneet. Lukioikäisen minun vaatekaapista lienisi löytynyt pitkälle samoja asioita kuin nytkin: Vakosamettihousuja, yksinkertaisia t-paitoja ja tennareita. Niissä olisi ollut hyvä hengata lukion atk-luokassa pelaamassa muiden poikien kanssa... tota... mitä ne nyt sitten pelasivatkaan.

[Flickr: seb* aka*]
Koska olisin halunnut erottua muista, tukkani olisi todennäköisesti takuttunut vasta paljon pidemmän harkinnan jälkeen, ei vielä lukioiässä. Nämä takut ovat kuitenkin niin pitkälti osa persoonallisuuttani, etten osaa kuvitella itseäni poikana ilman.
Ne olisivat kuitenkin fiksumman mittaiset ( = lyhyemmät). Isäni olisi ollut tyytyväinen hiusvalintaani, mutta kommentoisi yhä aika ajoin sitä, että pukeudun liian konservatiivisesti. Niinpä saattaisinkin ottaa satunnaisesti hurjan askeleen jollain värikkäällä huivilla tai jokapoika-paidalla. Ja Vejan tennareilla.

[Flickr: richardoyork]
Opiskeluala taas sitten... Tuskinpa olisin ollut hirveän innostunut matemaattisista aineista poikanakaan, joten eiköhän minusta olisi jonkin humanistinrenttu tullut. Parin suomimutkan kautta olisin päätynyt esim. käännöstieteen opiskelijaksi tai maailmanparantajaksi siihen johonkin saksalaiseen yliopistoon. Ties vaikka olisin miehisellä päättäväisyydellä ryhtynyt vegetaristiksi.
Liikaa olutta ja liian vähän opiskelua, jonkin verran tuhahtelua saksalaisten jalkapalloinnolle.
Eiku, niin se taitaa mennä nykyäänkin.

Haastan puolestani Siljan, Nein, MouMoun ja, hähä, Sannan

Autotalliromantiikkaa

2008-08-25T14:10:00.001+02:00

Tausta ei liene vallan ihastuttava, mutta ainakin olisin uskottava spray-purkki kädessä. Onpahan ainakin luonnonvaloa, sellainen nurkka johon naapurit eivät juuri katsele... ja paikka asetella kamera.

Kuvissa muuten vilahtaa ainoa Oikea Merkkivaatteeni. Tai siis Merkkituote ennemminkin: Louis Vuittonin huivi (hiuksissa). Onhan se nenäliinan kokoinen. Viimekesäinen kesäkämppikseni oli LV:lla harjoittelussa, ja toi tuliaisia.

Hame : Jennyfer
T-paidat: NafNaf ja H&M
Kengät : La Halle des chaussures

Inspistä #1

2008-08-25T10:00:00.001+02:00

Aina välillä sitä ilmestyy silmien eteen inspiroijia. Viimeisimpiä keräilin blogeista.

Vasemmalla Suomen Oma Tuleva Tähti Suvi Koponen Jean-Paul Gaultier'ssa. Vihreän mekon ja sukkahousujen yhdistelmä on aivan ihana, mutta miksi oi miksi mallit eivät nykyään saa hymyillä näytöksissä. Suvikin olisi paljon sievempi pienen hymyn kanssa.

Keskellä Isabelle Marant'n syysnäytös. Mekko oli jollain toisellakin mallilla päällä ilman takkia, ja jotenkin se ei enää toiminut ollenkaan niin hyvin.
Oikealla.. öö.. mikäs tämä näistä sisaruksista onkaan? Ihan sama, tyttönen ei ole minua koskaan viehättänyt, mutta oi tuo laukku. Minäkin haluan vihreän ja karvaisen!

Tästä voimmekin todeta, että olen hyvin pitkälti vihreä ihminen.

Silti, se kuva joka tässä viime aikoina on viimeisen päälle iskenyt, on tämä Paras aika vuodesta -blogin kommenttilaatikosta löytynyt Lou Doillon. Tai siis nuo shortsit. Mulle kans! Olisikohan Emmauksella vahingossa vanhoja farkkuja ja mistähän tästä kaupungista oikein löytäisi niittejä..?

Värjäsin hiukseni. Kuten kuvasta voi todeta, tulos on taattua lajia "tiikeri". Eipä näihin takkuihin oikein kovinkaan tasaisesti voi väriä saada. Latvat ovat selkeästi vaaleammat, ja muu tulos vähän liian tumma. Yritin ottaa itsestäni kuvaa eilisiltana, ja opin ainakin sen, että sitä ei kannata ottaa yhdentoista aikaan illalla, meikittömänä ja käsivarrenmitan päästä salamalla. Onneksi on Gimp. Käsittelee ne oikeidenkin mallien kuvia hei!

Huutoepävarmuutta

2008-08-24T12:04:00.001+02:00

Idhren heitti minua haasteella siitä, millainen olisin jos olisin mies. Lupaan tarttua haasteeseen kiinni, kunhan nyt vähän aikaa sulattelen. Tällä hetkellä pähkäilen vaatepulman kanssa.

Minä tarvitsen jonkinlaisen neulepuseron tahi muun pitkähihaisen talveksi. Tai tumman tunikan. Tai molemmat. Koska inhoan kaupoissa kiertelemistä, olen vannoutunut Ebay-ostaja. Yhdessä HongKongilaisessa putiikissa (yhm, mihin se eettisyys jäi?) on aivan minun näköisiäni vaatteita, mutta silti jarruttelen.

Kun ei aivan voi tietää, miltä ne sitten näyttäisivät minun päälläni. Tuo tunika on kiva, mutta onkohan kangas miten paksua, eli jääköhän helma typerästi sojottamaan..? Vihreässä neuleessa taas arveluttaa sen leveys; minähän en tunnetusti ole ihan mallinmitoissa, niin leventäisiköhän tuo entisestään?

Olkoot, taitavat jäädä huutamatta tällä kertaa, odottelen ehkä vielä tovin sitä täydellistä (ja kierrätettyä?) neuletta.

Muutaman ihan loistavan ostoksen olen kyllä tehnyt Ebaysta, alkaen muutaman euron angoraneuleesta ja siitä vieläkin ihan täydellisestä turkoosista juhlamekosta, päätyen retrokuvioiseen tunikaan tai vihreisiin saappaisiin. Kaikki vilahtanevat täällä joku kaunis päivä.

Tosin, välillä ostan myös liian pientä. Joku saisi käydä ostamassa huuto.netistä sen Kanabeachin mustan toppini, ei vain yksinkertaisesti mahdu näiden lihojen päälle.

[kuvat: FairyFairyland]

Mainio tekosyy Pariisinreissulle

2008-08-23T11:48:00.000+02:00

Jos minä vältän shoppailua, syy on yksinkertaisesti siinä, että pyrin välttämään turhaa kuluttamista. Minulla on vallan mainio kyky jättää kivakin vaate kaupan hyllylle mantralla "En minä sitä oikeasti tarvitse".

Siitä tullaankin typerään ongelmaan: iso osa eettisesti tuotetuista vaatteista on hirveän kalliita, ainakin minun makuuni. Tai liian hippi-bobo. Kirpparit olisivat hyvä asia, mutta tässä maassa niitä on typerän vähän. Toiselta kädeltä ostaminen on vaan köyhien ja maahanmuuttajien juttu, noin vähän kärjistettynä.

Onneksi aina toisinaan raaskii sijoittaa johonkin kivaan. Vaikkapa Ideo:on. Kyseinen valmistaja taitaa olla tällä hetkellä maan tunnetuimpia eettisesti tuotettujen vaatteiden valmistajia. Printit kuuluvat usein sarjaan "kantaaottava".

Perusvaatetta, jota minä voisin käyttää... ok, jos t-paita olisi jonkin muun värinen kuin marjapuuronpunainen.

Varsinainen uteliaisuudenkohde olisi kuitenkin tämä:

Pariisissa järjestetään 9. - 12. lokakuuta kokonaiset eettiselle tuotannolle pyhitetyt vaatemessut.* Pitäisi jo alkaa suunnittelemaan, että millä välillä siellä ehtisi pistäytyä... Ollako yötä jonkun (kenen?) luona, vai käydäkö päiväreissulla. Nykyisillä ylinopeusjunilla sekin onnistuisi. Kaksi ekaa messupäivää on varattu alan ihmisille, mutta viikonloppuna paikalle pääsevät normaalit tallaajatkin.

Veja (France), Nu streetwear (France), Pachacuti (Royaume-Uni), Article 23 (France), Royah (Afghanistan), Céline Faizant (France), Samant Chauhan (Inde), Ombre Claire (France-Niger), Moda Fusion (Brésil), Pau Brasil (Brésil), Carmen Rion, Carmen Fernadez (Mexique), Eco Logika (Australie) Titi Giuilfo (Pérou), José Miguel Valdivia (Pérou), Van Markoviec (Pays Bas), Göttin des Glücks (Autriche)…

Paikalle saapuu siis noin 100 vaatevalmistajaa, ja järjestäjänä on vallan kornisti nimetty voittoa tavoittelematon järjestö, Universal Love. Tältä näytti viime vuonna:

Merkeistähän minä en tunne kuin Vejan, mutta taidan olla silti utelias. Nyt vain reissua järjestämään... L:n puhuin jo mukaani, jos vain rahaa ja aikaa löytyy, molemmilta.

* Sivut toimivat nihkeästi Firefoxilla ja Operalla :(

Safe to say, I don't like this AA-d

2008-08-22T13:45:00.001+02:00

Taannoin muotiblogistaniassa oli keskustelua American Apparelin mainoskampanjoista, joissa liikutaan amatööripornon ja hyvän maun rajoilla.

Bloggarit kirjoittivat puolesta ja vastaan. Oli niitä, jotka sanoivat, että eihän mainoksissa oikeasti näytetä mitään, kaikki on katsojan mielikuvituksessa. Ja sitten niitä (joihin itse lukeudun), joiden mielestä on ikävää, että vaatteita pitää myydä herättämällä ihmisissä pornoon liittyviä mielikuvia. Kuten Newsweekissa todetaan:
"But some think that style—which uses real people for models, not professionals—is brilliant. After all, sex sells. [ - - - ] Still others find the ads completely opposed to the company's 'socially responsible' sweatshop-free image."

Unohdin autuaasti koko asian, kunnen törmäsin vakiolukemistooni kuuluvassa Wafan blogissa postaukseen AA:n v-kauluksisista t-paidoista. Siinä ei puututtu mainoksiin, kunhan nyt taivasteltiin sitä, miten rumia kyseiset paidat ovatkaan miesten päällä. Wafan mukaan kuulemma vielä rumempia luonnossa, v-paitamiehiin saattaa törmätä esim. Pariisin Marais'n kaupuinginosassa.

Etsiessäni Wafalle linkkiä mainoksiin päädyin AgencySpyn blogiin, ja kirjoitukseen American Apparelin ulkomainonnasta.

Nii-in. Eihän siinä mitään näytetä, mutta minusta on melkoisen huolestuttavaa, että ihmiset ovat niin tottuneet katselemaan AA:n paljaita takamuksia, että alla oleva feikkimainos menee ohikulkijoille täydestä.

Tagline viittaa *tähän* mainokseen, jossa esiintyy Lauren Phoenix. Nuoren naisen ura selkeästikin sai pontta mainoskampanjasta: nyt hän on siirtynyt pornoelokuvien tuottajaksi pelkän niissä näyttelemisen sijaan.

Onnitteluni AA, olette onnistuneet luomaan itsellenne pehmopornobrandin.
Voin tulevaisuudessakin välttää luomasta katsettani Vicen takakanteen.

Jos eilen kuolin, en tätäkään tiennyt. Osa 1.

2008-08-22T10:36:00.002+02:00

Vaatepuljut sitten perustavat omia blogejaan päästäkseen lähemmäs niitä, jotka vaatteita käyttävät.
Jonkin ranskismuotiblogin kautta päädyin Comptoir des Cotonniers'in blogiin, nimeltään Brèves de Style.

Alla yksi poikkeuksellinen kuva ranskattaresta kumisaappaissa. Keskimääräinen ranskalaisnainenhan ei kumisaappaisiin koske. Pikkukengät niiden olla pitää, säällä kuin säällä, keuhkotautia uhmaten. Mnää oon erilainen nuori keltaisissa kumppareissani. "Ooh, makeet!" -kommentteja saan ainoastaan miespuolisilta vastaantulijoilta.

Ainiin, Brèves de Style. Sekava tausta, ihan hyvää tekstiä. Vaatteita jotka eivät henkilökohtaisella tasolla innosta. Ja miten keittokirjan lanseeraaminen liittyy vaatteiden kauppaamiseen? Ovatkohan ne edes kevytreseptejä? "Syökää näitä, madame, niin näytätte paremmalta vaateissamme."

Ja onpahan muuten kohtuullisen mielenkiintoista huomata, että sivupalkissa on litania linkkejä ihan yksityishenkilöiden pitämiin muotiblogeihin. Toimiikohan mainosarvo toiseenkin suuntaan?

---

Koska "Päivä jona Stazzy osaa valokuvata" on edelleen hamassa tulevaisuudessa, saatte keskittyä ihailemaan kukkakenkiäni ja staralaseja kollaasimuodossa. Gimpin käyttökin taitaa olla hieman hakusessa.

Tram muuten olisi kooltaan ja valaistusolosuhteiltaan täydellinen valokuvauspaikka, pitäisi vain iljetä poseerata julkisesti. Yeah right.

Tois puol jokke

2008-08-21T19:30:00.005+02:00

Ok, myönnettäköön, että shoppailen minäkin välillä.

Todettakoon, että vastaavanlaisen reissun teen säännöllisin väliajoin. Täältähän siis pääsee Saksan puolelle helposti paikallisbussilla, ja Saksassa kosmetiikka (ja jopa ruoka) on selkeästi halvempaa. 37 eurolla saa valtavan kassillisen purkkeja ja purnukoita. Eiköhän Sannakin jossain vaiheessa esittele kulmakarva(vihdoin)geelinsä.

Alverde on DM-ketjun oma luomukosmetiikkasarja, ja kun kerran yritän vältellä ylenmääräisiä kemikaaleja, tämä on enemmän kuin sata jänistä. Luomukosmetiikkaa jota raaskii opiskelijakin ostaa! Kaikki yllä olevassa kuvassa oleva lähti matkaan noin 17-18 eurolla, myös ne vitamiinit.

Kuvassa myös blogin taustatuki, eli huoneeni kulunut ovi. Ei täällä kaaoksessa mitään muutakaan vasten voi kuvata. Pitäisi kai löytää Idhrenmäisesti joku täydellinen kulma porttikäytävästä?

DM myy myös luomusertifioitua ruokaa. Tällä kertaa mukaan tarttui kaakaota ja todella hyväksi pikaruoaksi todettu kasvisbolognesepurkki.

Päivän heräteostoksena vyöhyketerapiasukat. Vähän ovat pienet minulle (olin kai sokea, mutta mun mielestä olivat yhden koon sukkia). Jospa tuo motivoisi L:aa hieromaan jalkojani joskus... tosin, joutunen sitten tekemään vastapalveluksenkin.

Alkukoetus

2008-08-21T12:46:00.004+02:00

Katsellaanpa ihan uteliaisuudesta miten pitkälle jaksan filmata itseäni.

Silloin, kun oli vielä loma, ja kun Suomessakin oli päivä, jona tarkeni t-paidassa ja shortseissa.