tiistai 30. syyskuuta 2008

Nancéienne [nãn-sei-jen]

...ja vastauksia.

Lupasin vastata kysymyksiin, ja eihän tässä edes tulla kuin päivän verran myöhässä. Valikoiden ja sensuroiden, toki :D Oma napa, paras napa. Jokusen kuvankin liitän, jos Gimp Nomade suostuu usb-tikulleni asentumaan.

Onko sinulla tyyli-ikonia, kuka? Jos ei, miksi ei?

Minun tyyli-ikonini vaihtuu miltei päivittäin, Underworldin Selenasta (jonka kuteissa en todellakaan olisi katu-uskottava), Greasen kautta Honey Junkiehen (jonka tunikat aiheuttavat kateutta). Ja sitten, noh, pukeudun kolmena päivänä viidestä vihreisiin sammareihin...

Ja suosikkielokuvasi?

Ymmh, yhtä suosikkileffaa ei varmaankaan ole, mutta viimeisin oikeasti hyvä katsomani taisi olla Almodovarin Volver.


Kerro kirja tai pari, jotka ovat jollain tavalla muuttaneet elämääsi, pienesti tai suuresti, ei väliä :> Entä onko tällaisia elokuvia?

Elokuvista en taaskaan osaa sanoa, mutta kirja...Sekä Taru Sormusten Herrasta, että Follettin Taivaan pilarit tekivät aikanaan suuren vaikutuksen. Minä kun kuvittelin etten erityisesti historiallisista kirjoista pidä.

Supervaikea kyssäri: jos saisit korjata yhden epäkohdan maailmassa, mikä se olisi?

Supervaikea vastaus: välinpitämättömyys. Jos ihmisillä olisi huomattavasti vähemmän "ei-kuulu-mulle" -asennetta, maailma olisi heti vähän parempi paikka.

Millaisia paheita sinulla on?

Suklaa.
Kaikenkattava laiskuus.
Olut.
Internet.


Kuinka pitkä olet?

161 villasukissa.

Mitä kieliä osaat? Missä maissa olet käynyt?

Noin niinkuin ihan kunnolla osaan kommunikoida suomeksi ja ranskaksi. Englantikin sujuu puhetasolla, mutta vaatisi vielä melkolailla petraamista. Ruotsi ja espanja ovat hyvin ruosteisia. En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, ja täälläkin on lähinnä tullut matkustettua akselilla Suomi - Ranska - Saksa - Kanaalin tuolla puolen.

Mikä on ihotyyppisi?
Hankala. Pintakuiva ja akneinen.

Tärkein ihminen?

Kai se on tuo poikkis (joka muuten näyttää ihan hassulta kun leikattiin hiukset).

Tämän hetken suurin/hallitsevin unelmasi?

Onko tämä nyt varsinainen unelma, mutta tarkoitus olisi löytää kavereita täältä Nancysta. Tympeäksi käy elämä ilman. Toisaalta, eilen vakaasti päätin, että tulevaisuudessa perustan yrityksen joka vuokraa ihmisille lampaita ja vuohia ruohonleikkureiksi.

Mitä teet yleensä illalla viimeisenä ennen kuin alat nukkua ja entäs aamulla kun heräät (siis jotain merkityksellisempää kuin silmien sulkeminen/avaaminen tai kellon katsominen)?

Eh. Laitan korvatulpat? (Mitenniin addikti?) Niin, ja tarkistan, että pienet eläimet ovat "hengissä".



Kuvissa hymyily on selkeästikin yliarvostettua. Teemana "Tupareita varten pukeutunut kameleontti maastoutuu sohvaan", kuvausrekvisiittana verhot joihin käytin karmeasti aikaa ja energiaa.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Totuus vai tehtävä?

Tämä on ihan selkeästi ajoitettu postaus.
Oikeastihan olen tähän aikaan jossakin nettikatveessa.

Joka tapauksessa, kun kerran muotityylibloggaan, minulla on velvollisuus kunnioittaa ainakin joitakin lajityypin ominaisuuksia. Olkoon tämä siis suuri
Kysy Minulta Mitä Haluat (vastaan vain mihin haluan ja sensuroidusti) -kirjoitus.
(Mitään vaikutusta aihevalintaan ei tietenkään ole sillä tosiasialla, että muuton kourissa ja nettikatveessa olen yllättävänkin tyhjäpäinen.)

Kysymysten esittäminen onnistuu hyvin loogisesti kommentointilaatikon avulla, ja aikaa on hamaan tulevaisuuteen... tai ainakin ensi maanantaihin asti. En voi myöskään vannoa vastaavani juuri maanantaina, sillä nettiyhteyteni ovat yhä vielä korkeampien voimien hallussa, mutta vastaan joka tapauksessa.

Käyttäkää mielikuvitustanne, palatkaa takaisin ala-asteen kotibileisiin ja pullonpyöritykseen... pienen hetken ajan saatte kokea saman uteliaisuuden tunteen.




[ kuva: Dullhunk, tällä lisenssillä ]

torstai 25. syyskuuta 2008

Punaiseen kaiteeseen nojaten

Tuntematon Bloggari on vieläkin hengissä, ja sai jopa käytyä neuvottelemassa nettiliittymäneidin kanssa. Aukeaa aukeaa, kunhan nyt ensin saadaan puhelinlinja.

Samainen Bloggari etsiskeli myös uutta kuvauspaikkaa autotallin tilalle, mutta toistaiseksi ei ole juuri onnistunut. Rappukäytävä on vähän hankala paikka, jollei sitten halua jatkuvasti kuvautua sammakkoperspektiivistä. Punainen kaide on kyllä kiva, mutta tilaa ei ole mihinkään suuntaan.

Näissä kamppeissa Stazzy yritti todistaa maailmalle (tai ainakin GDF:lle) tietävänsä kaiken tarpeellisen ISO 14001:sta.







PS: pistäytykäähän osallistumassa Sannan arvontaan.

perjantai 19. syyskuuta 2008

Poies poies

"Miks kaikki muut löytää noita ihkuja mustia pitkähihaisia tunikoita paitsi määä >_< Olisit viel sanonu et tossa on taskut ni olisin repiny hiuksiani kateudesta >_<"

Ei tarvitse kyllä tälläkään kertaa suorastaan repiä hiuksiaan, tässä ei ole pitkiä hihoja. Mutta onpas tasku! Alle pääsi ainoa vielä kaapissa ollut pitkähihainen, ja kuten huomaatte, saappaissa on kiristysviritys (jonka esittelen lähemmin joku toinen päivä).



Älkääkä hämääntykö, täällä kärsitään Tavan takia.
Kuvien oton jälkeen asuun lisääntyivat takki ja kaulahuivi, täällä on piruvie kylymä aamuisin.

Tämä olikin sitten viimeinen autotalli-likainen-ovi -kuva. Tänä iltana suuntana Nancy, ja Tapa luultavasti koomantuu: meillä ei ole vielä nettiyhteyttä. Palaillaan asiaan... sitten joskus.

torstai 18. syyskuuta 2008

Reklaameja ja kirsikkapuu

Eilen tram-pysäkillä odotellessaan Tuntematon Bloggari bongasi NafNafin uudet syysmainokset, ja huvittui kovin. Linja jatkuu samana kuin viime keväänä, nyt luvassa vain on pehmeitä ja suuria neuleita (ja kivojahan nuo ovat, puserot). Eivät ne kylläkään ne neuleet minua niinkään huvita, vaan lähinnä mainosten NöfNöf:


Tuleeko jollekulle muullekin mieleen elävästi alla olevan reklaamin herrahenkilö?


Kyseessähän on tosiaan paikallisen liikenneturvan liivipropagandaa. Tekstissä lukee: "Se on keltainen, se on ruma, se ei sovi minkään kanssa, mutta se voi pelastaa henkesi."

Karl oi Karl, kuinka voimmekaan tänä syksynä sivuuttaa neonkeltaisen välttämättömyyden..?

Tuntematon bloggari roikkui myös kirsikkapuun varjossa.






keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Musiikkihaastetta vihdoinkin

Idhren heitti joskus taannoin syksyn musiikkihaasteella. Toteuttaminen on kestänyt tänne saakka, sillä nyt ammuttiin väärää harakkaa. Minä nimittäin kuuntelen aivan olemattoman vähän musiikkia, listan teko on siis ollut kovin vaikeaa.

"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

Gabriella Cilmi ; Sweet About Me
Tämä on pyörinyt nyt radiossa niin paljon, etten edes minä ole voinut välttyä. Ja sitten jää päähän soimaan. Hauskaa lauletaan-suihkussa-kovaa-honottaen-ja-väärin -musiikkia.

Janis Joplin ; Piece of my Heart
Öh, tartteeko tätä edes mitenkään perustella?

Samalla linjalla jatketaan seuraavan syksyn vanhan uusiolöydön kanssa:
Bob Marley ; Get Up, Stand Up

Tryo ; Hymne de nos campagnes
Tämä on Tryon lauluista se jota fanit laulavat täyttä kurkkua keikoilla, bändi ei olettettavasti pysty enää esiintymään "maalaishymnia". :D Ei mikään uusi, vaan toimii mainiosti illanistujaisten taustamusiikkina.

Ja viidenneksi listalle pääsee tämä alle embedattu hyvin hämmentävä esitys, joka saa minut huvittumaan joka ikinen kerta. Naurua syksyssä tarvitaankin. Lisäksi tuo quebecilais(?)aksentti on aivan uskomaton...



(Alkuperäiskappaleenahan siis toki Joe Dassin ; Siffler sur la colline)

Haastan puolestani mukaan Sannan, Emmin, Gemman ja Mirkan.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Vihreä on tämän päivän musta

Sain viimein haettua saapikkaani suutarilta. Nyt kelpaa. Vihreä angoraneule kuuluu kenkien ohella ebayattuihin vaatteisiini, ja on ihanan lämmin viileinä aamuina.




Kenkien ainoa vika on, että ovat vähän liian isot. Mietinkin, lienevätkö villasukat ainoa keino "kiristää" niitä vähän.

Edes angoraneule ei tosin auta, kun on Näitä Aamuja. Koko kortteli on katutöiden alla, eli bussipysäkille pääsemiseksi pitää tarpoa useampi sata metriä semmoisessa hiekkarantaa muistuttavassa asiassa. Tänään, selvittyäni pysäkille tajusin, että olin jättänyt lompakkoni kotiin, ja takaisin kääntyminen aiheuttaa satavarman töistä myöhästymisen. Vaan, kun taskujen kaivaminen tuotti tulokseksi ainoastaan 85 senttiä, oli pakko tarpoa hiekassa takaisin.

Niinä hetkinä on kiva osata kirota suomeksi.


EDIT: Voisinpa todeta nettisurffailun ohessa löytäneeni huomattavasti Facehunteria mielenkiintoisempaa katumuotia. Vice-magazinen DOs & DON'Ts on suorastaan... häkellyttävä.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Talven ehdottomat accessoire't kamppailussa keskieurooppalaista kylmää vastaan

Brrh. Kai sitä pitää uskoa, että talvi lähestyy isoin harppauksin.
Kohta pitää kaivaa kaapista kunnon takki (ja odotella tätä malttamattomana) ja käsineet. Päivälämpötila tippunut viikossa jonkun 15 astetta. (Maantietoa osaamattomille lukijoilleni kerrottakoon, että täällä koilliskulmalla ollaan varsin kaukana Ranskan Rivieran lähes-ikuisesta-kesästä.)

Talvella olenkin sitten varsinainen tyyli-ilmiö...

Auringon siirtyminen eteläiselle pallonpuoliskolle tuo mukanaan kylmyyttä ja viimaa, ja minä arkakorvainen kaivan kaapista esiin korvaläpät. Sellaiset ihan tavalliset, mustat ja litteät korvaläpät. Suomesta ostetut, toki, eihän täällä semmoisia myydä.

Paitsi keltaisilla kumisaappailla, aiheutan kanssaeläjissäni suunnatonta huvitusta siis myös korvaläpillä.

Pohdinkin taannoin, että voisin naamioida korvaläpät mp3-soittimen kuulokkeiksi, olisin katu-uskottavampi. Maurelita onkin jo tilannut "seepraa, etnistä tai jotain muuta muodikasta kuosia". Jos muilla on kuositoiveita, antaa tulla vaan!


Toinen käytännön muoti-idea, jonka aion vakaasti lähitulevaisuudessa lanseerata, on nenänlämmitin. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että minä en voi olla ainoa ihminen, jolla nenä satunnaisesti menee aivan kohmeeseen. Eikä tarvitse edes olla pakkasia, huono ääreisverenkierto ja +10°C riittää.

Suunnittelin siis huovutettua, nenän malliin muotoiltua lämmitintä, joka peittäisi nenänpään, mutta mahdollistaisi kuitenkin hengittämisen. Sen voisi kiinnittää korvien taakse koristeellisilla nauhoilla, tai sitten silmälaseihin klipsillä.
Värin saisi valita itse, käytössä toki luontoystävällisiä kasvivärejä + hyvinvoivien lampaiden villaa.

Nenänlämmittimet tulevat markkinoille viimeistään sitten, kun minulla on ne kolme lammasta puutarhassa.

Varsin oivalta accessoirelta vaikutti myös Idhrenin kyselemä huppukaulaliina. (Täällä, täällä tai täällä.) Tuommoiseen kun yhdistäisi ne korvaläpät, niin pysyisi kylmä kaukana...



[Alkuperäinen kuva: Clearly Ambiguous, Creative commons Attribution 2.0 Generic -lisenssillä.]

perjantai 12. syyskuuta 2008

En enää ikinä muuta!

Outoa pakata muuttolaatikoita, kun olen kerrankin vakaasti päättänyt heittää tavaraa menemään. Osa joutuu roskiin, osa kierrätykseen. Vaatekaappikin tyhjenee jonkin verran, mutta minulla on oikeasti olemattoman vähän ihan turhaa vaatetta. Lähinnä sellaisia, jotka ovat jo niin huonossa kunnossa etteivät kelpaa enää kierrätykseenkään.

Sitten on vain nitistettävä se pula-ajan perimänsä, ja heitettävä raakasti roskiin.
Matonkuteiksihan nuo kyllä kelpaisivat. Tai loppusiivoukseen.

Naurattikin lueskella Secret Wardrobea, jossa Korundilla on menossa sama operaatio kuin minulla... sillä erotuksella että vaatekaapista katoaa paljon myyntikuntoista kamaa. Toivottavasti kaappi itse oli alkuun tilavampi kuin minun rämpäleeni!

Aikanaan Siperia opetti luopumaan ei-käytetyistä vaatteista kun muutin Ranskaan. Matkalaukussa ei koko vaatekaappia tuoda ja kenkiä vielä vähemmän. Vaikka olen sittemmin jotakin perästä tänne raahannutkin, melkoisen kasan äiti taisi Venäjän katulapsille lahjoittaa. Ei jäänyt minun lapsilleni muistoksi "2000-luvun alun retromekkoja". Raukat.


Parille kalusteelle ja muulle härpäkkeelle pitäisi sen sijaan vielä keksiä omistaja.
Jos joku tarvitsee mustaa pientä työpöytää tai kymmentä metriä nettikaapelia, tervetuloa hakemaan!

Kuvaa ei itsestä tänään tule. Voitte tasan kuvitella, kuinka hehkeäksi tuntee itsensä, kun joutuu heräämään klo 5:50 ja sitten pyörimään ympäri kaupunkia asioita hoitamassa, sateessa ilman takkia tahi sateenvarjoa. Mitä sitä turhaan katsomaan ikkunasta ulos ennenkuin lähtee liikkeelle..? Mutta sain vietyä rakkaat saapikkaani suutarille. Saattekin pian yliannostuksen virheää angoraneuletta ja vihreitä saapikkaita...



[Kuva: Anna Champel, Creative Commons Attribution-Noncommercial-ShareAlike 2.0 Generic -lisenssillä]

torstai 11. syyskuuta 2008

Kuvaamisen sietämättömästä vaikeudesta

Royal Air Mail toi eilen pienen paketin Kanaalin toiselta puolen.
Paketista löytyi hartaasti huutamani ja innolla odottamani musta puuvillasekoitetunika. Ja kyllä se on ihana, vaikka itseasiassa olikin pidempi kuin odotin, kerrassaan mekko, pituus yltää miltei polveen saakka. Hakaneuloja on onneksi olemassa, jos joskus saan aikaiseksi hankittua ompelukoneen, helmaa voisi hieman lyhentää.

Eilisiltana piti kokeilla raidallisten pyjamahousujen kanssa, mutta siitä onneksi ei ole todisteita. Tämänpäiväinen yhdistelmä oli toimivampi.

Mutta voi herranjesta kuinka valokuvaaminen voi joskus olla vaikeaa. Joko minulta puuttuu pää (puoliksi tai kokonaan), tahi sitten ilme tai asento on ihan hömelö. Saatte siis tyytyä yhteen puolipäättömään ja yhteen melkein onnistuneeseen otokseen.



Kokeilin myös ruveta arkkitehtuurikuvaajaksi, mutta eihän siitäkään tullut mitään sumun takia...

tiistai 9. syyskuuta 2008

Ja taaas jauhetaan siitä negatiivisesta kommentoinnista

Olen tässä niin Pupulandian Jennin graduhankkeeseen vastaamisen ja Bisquitin viimeisimmän (poistetun) kirjoituksen myötä, kuin muutenkin pähkäillyt pienessä päässäni asiaa nimeltä "Negatiiviset Kommentit".

Eritoten muottiblogistaniaa ne keskusteluttavat tasaisin väliajoin ja kovaan ääneen.
* Minkälaista kritiikkiä bloggarin tulee kestää ja kuinka siihen pitäisi suhtautua?
* Mikä edes on se kuuluisa Negatiivinen Kommentti?

Minä lähden omassa pienessä maailmassani liikkeelle siltä pohjalta, että blogi on jokaisen kirjoittajan oma hiekkalaatikko. Hiekkalaatikossa saa leikkiä niillä leluilla joilla haluaa*, ja muilla ei oikeastaan ole nokan koputtamista, PAITSI että... jos ottaa vahvasti (tai vaikka vähemmän vahvasti) kantaa johonkin asiaan, mielipide olisi hyvä pystyä perustelemaan. Muuten antaa itsestään jokseenkin typerän kuvan. Argumentointi on päivän sana, niin blogissa kuin sen ulkopuolellakin. Vahvat mielipiteet herättävät vahvaa kritiikkiä, ja silloin kannattaa olla hyvin valmistautunut. (Ja tässä on syy miksi poikkis ei suostu enää puhumaan kanssani politiikasta, kun kysyn vielä viidennen kerran "Miksi? Täytyyhän sinun tietää miksi ajattelet noin?)

Toisaalta, bloggari voi myös ottaa aivan toisennäköisen linjan. Turisti on siitä hyvä esimerkki. Kitisijöiden kommentit poistetaan suoraan. Yksipuolinen sensuuri toimii, maailma ei ole reilu... mutta toisaalta asiasta ilmoitetaan selkeästi etukäteen. Bloggaajan ei siis pidä kestää mitään. Saa ihan itse valita minkä ylle vetää raksin.

"Kyllä sun pitää vähän kritiikkiä kestää" onkin siinä mielessä typerä lause, että eihän bloggaajan tarvitse omasta hiekkalaatikostaan lukea mitään mitä ei halua. Ei ihmisen ole pakko kestää arvostelua edes tosielämässä. Voi kyllä pirusti hankaloittaa elämää, mutta hankaloittaa sitä moni muukin asia.

Oikeasti asiattomuuksiin menevien kommenttien kanssa kannattaakin ottaa Turisti-linja. Poistaa kiltisti, sievästi ja sen kummemmin pähkäilemättä. Jollain on kuitenkin aina halu päästä sanomaan. Mitä pienemmän numeron asiasta tekee, sitä vähemmän roskaa todennäköisesti tulee. Tai tietysti, mitäpä minä asiasta tiedän viidentoista kommentin viikkovauhdilla, joku voi todistaa toisin jos tahtoo. Voi olla, että pyörrän mielipiteitäni jos joskus hamassa tulevaisuudessa roskaa syytää, mutta toistaiseksi en etukäteissihlaa kommentteja enkä edes pidä spam-sihtiä päällä. Kirjoitan sen aina itse väärin, mikä lie lukuhärö.


Jennin gradukyselyssä oli kysymyksenä "Millaiset kommentit koet negatiivisiksi? Onko blogiasi kommentoitu negatiivisesti? Jos on, niin millaisia ajatuksia ja tunteita negatiiviset kommentit sinussa herättivät?" Hmm. Kysymys on niin laaja, että siihen pitäisi tosiaan vastata romaanilla. Mikä kaikki voidaankaan luokitella negatiiviseksi? Rakentava kritiikki? Hieman ilkeämielinen kritiikki? Kauneus on katsojan silmässä? Suoranainen haukkuminen?

Noista olen kaikista täysin eri mieltä, ja siksi mietinkin kuinka voin rakentaa mielipiteen asiasta, kun en edes tiedä tai osaa päättää mihin sillä tarkkaan ottaen viitataan. (Sori mun taipumus viilata pilkkua, sanojen tarkoituksen määrittely on halpa huvi.) Toisaalta, koko kirjoitushan tässä on ollut yhtä mielipidettä asiasta, joten saa käyttää vapaasti aineistona jos huvittaa :)

Ja joo-o, yksipuolinen sensuurikirves toimii täälläkin jos niin haluan, hyvin perustelluilta mielipiteiltä ei purra päätä nielemättä pois.

Mikä siis on Negatiivinen Kommentti ja kuinka ihmeessä sellaiseen tulisi suhtautua?



EDIT 21:50 ; Korjasin postauksen loppuosaa Jennin kommentin jälkeen. (Note to self : "Älä pirussa lainaa tarkastamatta, joudut noloon tilanteeseen.")


* Lain puitteissa toki, pedofiliaa ei tueta.


[Kuva: Christee12, Creative Commons Attribution-No Derivative Works 2.0 Generic -lisenssillä.]

Sään temppuilua

Miten ihmeessä tällaisina aamuina tulisi pukeutua?
Aamulla on hädintuskin +10°C lämmintä... iltapäivällä +25°C.
Eilenhän tosiaan ajelin umpikuumassa autossa sinne työhaastatteluuni, myöhässä ja mystisiä maalaisteitä pitkin. Lehmiä ja maissipeltoja, you know.
Olo oli todella freesi lopulta paikalle päästessä...

Tänään tein valinnan joka saattaa olla kuuma illalla, mutta pitää minut hengissä ilmastoidussa tilassa (tokikin ilman neuletta).

Nauttikaa taas peilikuvista.
Se peili on just niin likainen kuin miltä näyttääkin.



Sekä angorapusero että vihreät saapikkaat ovat Ebayattuja. Neule on lutuinen ja sievä, mutta nukkaantuu melko helposti. Saapikkaat olivat sen sijaan ihan nappihankinta, mutta nyt vain pitäisi muistaa rahdata ne suutarisedälle korkolapunvaihtoon.

Minulle muuten varmaan iskee pian kulttuurishokki. Just kun löysin mainion paikan kameralle poseeramiseen (joo, joo se autotalli), niin täytyy ihmisen muuttaa. Mitähän taktisia rappukäytävävirityksiä sitä pitää kehittää uudessa kämpässä?

maanantai 8. syyskuuta 2008

Työhaastattelupukeutuja

I'm alive!
Asia lienee paras todeta, vaikka tuskinpa olette muuta epäilleetkään. Minulla sen sijaan käväisi mielessä epäilys, kun lauantai-iltana makasin kuumehorkassa joko sohvalla tai vessanpöntön vieressä. Ruokamyrkytys on kiva asia.

Onneksi olo on kuitenkin jo ihmisellinen, tänään on nimittäin hoidettavana N+1 asiaa, joista pienin ei suinkaan liene työhaastattelu.

Josta pääsemmekin päivän aiheeseen, eli työhaastattelupukeutumiseen. Se on jokseenkin ikuinen ongelma. Minä tunnen itseni aina joko yli- tai alipukeutuneeksi, ensimmäisen ollessa parempi vaihtoehto. Kun etsin työharjoittelupaikkaa kaupan alan kouluni päätteeksi, valinta oli yleensä helppo: hame ja jakku. Paitsi että... yhteen tietokonefirmaan menin hameessa ja siistissä neuleessa, ja vastassa oli niin tiukkaan kravattiin pukeutunut nuori mies, että tunsin itseni typeräksi koko ajan. Seuraavana päivänä laitoin kiltisti jakkupuvun. Pöydän toisella puolella istuneet naiset olivat pukeutuneet farkkuihin ja neuleeseen. Tunsin itseni taas typeräksi.

Tänään valitsin pitkän miettimisen jälkeen luottovermeeni, eli viininpunaisen siistin t-paidan ja mustan hameen. Kuva laadultaan mitä sattuu, kohtuullisen helvetilliseti pieleen mennyt aamu esti ajallisesti kuvien ottoon keskittymisen. Ja jalkani näyttävät aivan valtavilta :o


Miten armas lukijani selviytyy työhaastattelupukeutumispulmasta? Aina sama luottovaatetus, vai käytkö kentien ennakolta vakoilemassa kuinka puljussa pukeudutaan?

lauantai 6. syyskuuta 2008

Muita muottiblogeja

Blogosfäärissä seikkaillessa tuli vastaan pari mielenkiintoista blogiuutuutta.
Ei siis uudenuusia blogeja, mutta minulle uusia.

* Ethical Fashionista bloggaa eettisestä muodista Ison-Britannian näkökulmasta. Koska eettistä muotia ei vieläkään ole liikaa tahi liian laajasti saatavilla, vinkit otetaan aina vastaan. Valitettavasti blogi ei ole päivittynyt vuoteen. Erityisellä mielenkiinnolla luin postauksen Nu Magazinesta, eettiseen muotiin erikoistuneesta muotilehdestä. Sivuilta voi muuten ladata näköisversion viime talven Nu:sta.

* Style and the City (vallan mielikuvituksellisesti nimetty...) ei suinkaan kerro New Yorkista, vaan toimii Pariisin katutyylisivustona. Käykää kurkkimassa miten oikeat ranskattaret pukeutuvat, minusta ei parane ottaa mallia.


* Jos nyt jostain mystisestä syystä haluaisi näyttää jonkun julkkisnaisen tekstiilikaksoselta, Frugal Fashionista kertoo kuinka se on mahdollista. Blogi perustuu kuviin julkkiksista ja siitä kuinka luoda samanlainen look. Sivupalkista voi etsiä oman muoti-ikoninsa...

perjantai 5. syyskuuta 2008

Heräteostos

Olenkohan minä seonnut? O_o

En yleensä osta mitään kallista, fakta joka aiheuttaa huonoa omaatuntoa eettisyysasioiden kanssa kimpuroivassa ihmisessä. Nyt kuitenkin tilasin tämän:


(se kuva suurenee klikkaamalla joo) Roxyn villakangastakki. Lähti alle puoleen hintaan putiikkihintaan verraten, joten luulen tehneeni hyvät kaupat. Toivotaan, että 40 on tarpeeksi suuri, mutta jos ei ole, luulisi että saan tuon kaupaksi Ebayssa niin, että saan omani pois.

Minä tarvitsinkin talvitakkia, ja pitkään on ollut suunnitelmissa kunnollinen villakangastakki joka kestäisi muutaman hetken.Toivottavasti tuo nyt lunastaisi odotukset.

Olenko minä outo kun mallin poseeraus ja ylienerginen hymy lähinnä ärsyttävät vai johtuuko se vain tämänhetkisen vireystilani mataluudesta?

Orangerie ja keltaista

Minä asun hienostokaupunginosassa.

Siinä, jossa pukeudutaan Pradaan ja Gucciin.
Siinä, jossa juutalaiset lauantaiaamuisin kävelevät synagoogaan suorissa housuissa ja rimpsumekoissa.
Siinä, jossa autoissa on diplomaattikyltit.
Siinä, jossa parvekkeiden kaiteet tehdään takoraudasta.


Siinä, jossa ruusupuskan takaa saattaa löytyä palmupuu.


Siinä, jossa talojen rappukäytävissä voi tulla vastaan punainen matto.


Siinä, jossa naapurissa saattaa olla linna.


Siinäkin kaupunginosassa sataa toisinaan.
Ja sateisena päivänä on oivallista ryhtyä mahdollisimman epäranskalaiseksi ja kaivaa esiin keltaiset kumisaappaat ja niiden väriin sovitettu sateenvarjo. Näillä ainakin saa huomiota.




"La dame a les bottes jaunes, maman."

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Penelope

Meinasin kuvata päivän asun, jopa sellaisen joka kuuluu lemppareihini.
Kamera oli toista mieltä. Se kirottu ei varoita pattereiden loppumisesta ennen kuin ne oikeasti loppuvat. Kenen lie miehen suunnittelema.

Noh, saatte ihastella myöhemmin. Nyt vieroitusoireiden lieventämiseksi uudet polvisukkani:


Omien koipien kuvaaminen lintuperspektiivistä on yllättävän vaikeaa. Ainakin yhtä vaikeaa kuin "perspektiivin" kirjoittaminen. Persep... perskep... eiku.

Muottibloggari katseli pari iltaa sitten Criminal Mindsin kolmoskauden viimeisen jakson, ja kaivoi siihen päälle netistä neloskauden trailerin. Nyt sitten odotetaan ihan pistoksissa syyskuun loppua, jotta joku laittomuuksiin kannustava ATK-velho saisi laitettua neloskauden avauksen nettiin tarjolle.

Saman nettisurffauksen aikana minulle selvisi myös, että hassunsöpö Matthew Gray Gubler (alias sarjan Dr. Ried) on nuornamiehenä lavakävellyt mm. Burberryn ja Louis Vuittonin muotinäytöksissä. En harmikseni löytänyt asiasta kuvatodisteita.

Sen sijaan, voisin ottaa seuraavaksi muoti-ikonikseni sarjan puvustajan.
Vai, mitäpä sanotte Kirsten Vangsnessin esittämän Garcian vaatekaapista?



Tuo melkein luo minullekin halun käyttää ruutupaitaa.
En tosin tiedä lieko sarjan puvustaja saanut vaikutteita Vangsnessista itsestään vai toisin päin, sillä melkoisen ekstragavantisti tuo näyttää pukeutuvan kuvausten ulkopuolellakin.


Korsetteja, kirjavia kirjekuorilaukkuja ja kynsikkäitä...


[ Kuvat : Googlen kuvahaulla kaivettuja ]

tiistai 2. syyskuuta 2008

Huono ranskatar, liian vähän kenkiä

"Laukku osoittaa pukeutumistapaa paremmin millainen nainen haluaisimme olla." - Catherine Joubert, psykologi

Noh, nyt minä ymmärrän miksi en ole oikein integroitunut tähän maahan. Minulla on selkeästi aivan liian vähän kenkiä ja laukkuja.

Tänään lounasaikaan selasin soijapihvien ja herneiden lomassa erästä paikallista naistenlehteä ja osuin kengistä ja laukuista puhuvaan artikkeliin. Ranskatar kuulemma ostaa keskimäärin kuusi paria kenkiä vuodessa, kun Euroopan keskiarvo on 4,8. Sama ranskatar hankkii noin kaksi laukkua per vuosi.

Minulla on ehkä kaikenkaikkiaan kuusi paria kenkiä. Tai kahdeksan. Niistäkin tasan kahdet ovat korolliset. Neljä käyttökelpoista laukkua. Sillä ei vielä selkeästikään identifioiduta ranskattareen. (Ainiin, ja en myöskään kykene kulkemaan avokkaissa marraskuussa...)

Siitä aasinsilta likaisiin tennareihini:




Päivän muoti-ikoni on aamulla vastaani tullut noin 6-vuotias pikkutyttö. Musta tunika, harmaat legginsit, mustat ballerinat ja kaulassa isot helmet. Laukaisi minussa tarpeen saada semmoiset tummat isot helmet.

Näin tässä maassa.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Virtuaaliostos ja muotiblogi-ihanteita

Muottibloggari kuvaa itseää vain saadakseen esiteltyä uusimman Ebay-hankintansa. Kietaisuneuleen, jossa on kerrankin tarpeeksi (liiankin?) pitkät hihat. Kuvien oton jälkeen totesin, että se pyöränrengas on ainavielä tyhjä, kävelin bussille ja myohästyin töistä huimat kolme minuuttia.




Kuvassa muuten myös jo vuosikausia rakastetut lempparifarkkuni.

EDIT: En viitisi kirjoittaa toista postausta, joten jatkan tähän.

Focus on fashion -blogista löytyi linkki Demi-lehden teettämään tutkimukseen (pdf) teini-ikäisten tyttöjen minäkuvasta ja ulkonäköpaineista.

Nopealla tulosten silmäilyllä tutkimus ei tuonut esille mitään maata mullistavaa. Tytöt tuntevat olevansa iloisia ja huumorintajuisia, mutta harvemmin kauniita, hoikkia tai seksikkäitä. Silti oletetaan, että pojat ihastuvat tytöissä juuri edellämainittuihin ominaisuuksiin.


Tutkimuksessa kysyttiin myös, mikä aiheuttaa tytöille ulkonäköpaineita. Useimmin mainittiin lähiympäristö, tuttavat ja kaverit. "Toiselle sijalle" voisi laskea usein haukutun ja parjatun median.... ja niin, ne muotiblogit, 17%:lle vastaajista.


Siitäpä pieni muottibloggari saakin aiheen miettiä kuuluvatko muotiblogit "mediaan" vai "lähiympäristöön". Toisaalta, median tuomat ulkonäköpaineet on "helppo" sivuuttaa ajattelemalla, että lehdissä kuvatut naiset kuuluvat yhteen promilleen maailman väestöstä, ja kuvia on kuitenkin käsitelty... samoin kuin naisia kirurginveitsellä. Muotibloggarit sen sijaan ovat astetta lähempänä ja helpommin tavoitettavissa. Ja sen takia ehkä vaikeammin sivuutettava kateuden kohde.

Suosituimmat muotibloggarit ovat usein hoikkia, sieviä tyttöjä, joilla on paitsi kauneusstandardeiden mukaista ulkonäköä, myös melkoisen pitävä tyylitaju ja tarpeeksi rahaa päivittää vaatekaappiaan usein. Siinä nousee kynnys bloggaamiseen sellaiselle, joka kulkee päivänsä farkuissa ja t-paidassa ja saa taskurahaa parikymppiä kuussa. Saatika sitten, jos ei mahdu kokoon 36 tai edes kolmekasiin.

Kuitenkin se, mitä minä eniten muotiblogeissa kritisoin, silti samaan itsekin sortuen, on jatkuvan kuluttamisen ihannointi. Vaatekaappia on päivitettävä kahden kuukauden välein, perusaihe postauksissa "mitä minulta puuttuu", "tämä on saatava". Lisää, lisää ja lisää.
Siitä on kestävä kehitys kaukana, sillä ostettua vaatetta harvoin tarvitaan. Kukahan ottaisi riskin, päättäisi olla vuoden ostamatta mitään, ja perustaisi tyyliblogin jossa pyöritetään vaatekaapin sisältöä päälle, pesukoneeseen ja taas päälle, tietämättä mitä kaupoissa tällä hetkellä myydään?



PS: Ennen kuin joku sisälukutaidoton asiaan puuttuu, haluan toistamiseen alleviivata kirjoituksestani löytyvää lausetta "silti samaan itsekin sortuen".