Tapa ranskaantuu ja kokeilee herätä koomasta.
Treffit osoitteessa http://stazzy.net/tapa/.
maanantai 19. tammikuuta 2009
perjantai 28. marraskuuta 2008
Uuteen kotiin
Korjailkaapas kirjanmerkkinne kuntoon, ja siirtykää osoitteeseen
stazzy.net !
Minut löytää sieltä tästä lähtien, tämä ei enää päivity...
ja kommenttimahdollisuuskin jäädytetään pian.
Nähdään uudessa osoitteessa!
stazzy.net !
Minut löytää sieltä tästä lähtien, tämä ei enää päivity...
ja kommenttimahdollisuuskin jäädytetään pian.
Nähdään uudessa osoitteessa!
maanantai 24. marraskuuta 2008
Kun vain taivas on rajana
Idhren haastoi minut esittelemään haaveitani "kun vain taivas on rajana ja ainoana sääntönä on vaatimus ajatella itsekkäästi".
Mitäs kaikkea sitä haluaisikaan...
1) Varmaankin maailmanrauhaa ja muuta sellaista Miss America -tyyppistä plaaplaata. Maailmanrauha on melkoisen epäitsekäs toive, kun itse on elänyt pienen ikänsä rauhaisissa maissa, mutta ei kai tuo haittaisi jos voisi matkustaa minne haluaa yhteenottoa pelkäämättä.
Maailmanrauhaa toivova tuntematon bloggari esittelee räjähdysherkkiä ilmapiirejä.
2) Pientä.. tai ei nyt välttämättä edes niin pientä taloa jossain vuorilla. Luontoa ja lampaita ympärillä, olematta kuitenkaan liian kaukana eristyksissä sivistyksestä.
3) Tahtoisin kovin myös mahdollisuuden elää tarvitsematta huolehtia rahasta. Joko siis yhteiskunnan pitäisi muuttua oravannahkataloudeksi, tai sitten minun pitäisi saada kohtuullisen suuri lottovoitto. Kumpikin kelpaisi, etenkin jälkimmäinen, sillä ei se työnteko niin kivaa ole. Jos rahasta ei olisi pulaa, minä kyllä keksisin kiljoona parempaakin tapaa käyttää aikani (turhaan ja vähemmän turhaan).
Pikku-Myy -kengät toisesta kuvakulmasta.
4) Ottaisin mielelläni jonkin lahjakkuuden: ylihyvän matikkapään, laulutaitoja tai piirustuslahjakkuutta. On masentavaa olla aina ihan hyvä olematta kuitenkaan mitenkään erikoinen. Siihen seuraan mielellään myös geenit jotka eivät liho, söisin sitten mitä hyvänsä.
5) Ja viides... öö.. onko tämä nyt se, missä pitää toivoa muuttuvansa prinsessaksi? Eiku, taitaisin valita mieluummin jonkinlaisen klassisen "keskimäärin onnellinen, pitkä elämä ilman suurempia katastrofeja".
Nonnih, siitä saitte. Näin mielikuvitukseton minä olen.
Mitäs kaikkea sitä haluaisikaan...
1) Varmaankin maailmanrauhaa ja muuta sellaista Miss America -tyyppistä plaaplaata. Maailmanrauha on melkoisen epäitsekäs toive, kun itse on elänyt pienen ikänsä rauhaisissa maissa, mutta ei kai tuo haittaisi jos voisi matkustaa minne haluaa yhteenottoa pelkäämättä.
2) Pientä.. tai ei nyt välttämättä edes niin pientä taloa jossain vuorilla. Luontoa ja lampaita ympärillä, olematta kuitenkaan liian kaukana eristyksissä sivistyksestä.
3) Tahtoisin kovin myös mahdollisuuden elää tarvitsematta huolehtia rahasta. Joko siis yhteiskunnan pitäisi muuttua oravannahkataloudeksi, tai sitten minun pitäisi saada kohtuullisen suuri lottovoitto. Kumpikin kelpaisi, etenkin jälkimmäinen, sillä ei se työnteko niin kivaa ole. Jos rahasta ei olisi pulaa, minä kyllä keksisin kiljoona parempaakin tapaa käyttää aikani (turhaan ja vähemmän turhaan).
4) Ottaisin mielelläni jonkin lahjakkuuden: ylihyvän matikkapään, laulutaitoja tai piirustuslahjakkuutta. On masentavaa olla aina ihan hyvä olematta kuitenkaan mitenkään erikoinen. Siihen seuraan mielellään myös geenit jotka eivät liho, söisin sitten mitä hyvänsä.
5) Ja viides... öö.. onko tämä nyt se, missä pitää toivoa muuttuvansa prinsessaksi? Eiku, taitaisin valita mieluummin jonkinlaisen klassisen "keskimäärin onnellinen, pitkä elämä ilman suurempia katastrofeja".
Nonnih, siitä saitte. Näin mielikuvitukseton minä olen.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Jotain vanhaa, jotain sinistä...
Toisinaan pitää kaivaa kaapista käsinkirjottu pellavapaita.
Älkää peljätkö, kirjoja en ollut minä.
Vaatekappaletta pidetään silti suuressa arvossa.
Tuntematon Bloggari myös kiipeili työtuolillaan, ja poseeraus on varsin mystillinen. O_o
Kuvassa myös se toinen pari uusia kenkiä.
Älkää peljätkö, kirjoja en ollut minä.
Vaatekappaletta pidetään silti suuressa arvossa.
Tuntematon Bloggari myös kiipeili työtuolillaan, ja poseeraus on varsin mystillinen. O_o
Kuvassa myös se toinen pari uusia kenkiä.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Onks tää ny sitä Suominostalgiaa?
En ole pitkiin aikoihin ollut erityisen ihastunut Marimekon vaatevalikoimaan, joka tällaisen persjalkaisen ihmisen päällä näyttää useimmiten lähinnä kirjavalta teltalta.
Finnish Design Shopin sivuilta bongatut viimeisimmät mekot kuitenkin ihastuttavat.
Hinta sen sijaan ihastuttaa paljon vähemmän: Esim. mustavalkoinen esimerkkikappale lähtee kepoiseen 325 euron hintaan. Laadusta voi maksaa, mutta tuolla rahalla saa esim. kaksi mukavaa patjaa. (Vertauksesta huomaamme, minkä ostaminen on tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä.)
Keskimmäisen kuvan sinisellä Karola-mekolla voisi minua lahjoa myös. Hintakin on hieman siedettävämpi, 129 euroa, ja tuo on kamalan hauska.
Olisinpahan "se kirjava oliko-se-nyt-norjalainen".
"Naan, fin-lan-dai-se. Tää on kai ny sitä Suomi-designia."
Finnish Design Shopin sivuilta bongatut viimeisimmät mekot kuitenkin ihastuttavat.
Hinta sen sijaan ihastuttaa paljon vähemmän: Esim. mustavalkoinen esimerkkikappale lähtee kepoiseen 325 euron hintaan. Laadusta voi maksaa, mutta tuolla rahalla saa esim. kaksi mukavaa patjaa. (Vertauksesta huomaamme, minkä ostaminen on tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä.)
Keskimmäisen kuvan sinisellä Karola-mekolla voisi minua lahjoa myös. Hintakin on hieman siedettävämpi, 129 euroa, ja tuo on kamalan hauska.
Olisinpahan "se kirjava oliko-se-nyt-norjalainen".
"Naan, fin-lan-dai-se. Tää on kai ny sitä Suomi-designia."
Vihdoinkin...
Tein saapashankinnan viikkojen harkinnan jälkeen.
Tai, en minä edes tiedä pitäisikö noita kutsua "saappaiksi", kun yltävät vain puoleensääreen, mutta olokoot.
Kuvanlaatu surkea, pitäisi oikeasti löytää ulkoilmapaikka.
Mukaan tarttui myös toinen kenkäpari, kun kerran oli tarjouksessa "Maksa toisesta parista 1 euro" -meiningillä. Ihan tavanomaiset mustat mokkasiinikävelykengät. Siis, ei mokkasiinit, pois se minusta! Ihan kävelykengät vain, ja eilen yhdessä vetisessä puutarhassa hortoillessani totesin, että kaipaavat jotain kosteudenestosuihketta.
Mutta kaikkiaan tarpeellinen ostos ihmiselle joka asuu mustissa kävelykengissä.
Tai, en minä edes tiedä pitäisikö noita kutsua "saappaiksi", kun yltävät vain puoleensääreen, mutta olokoot.
Kuvanlaatu surkea, pitäisi oikeasti löytää ulkoilmapaikka.
Mukaan tarttui myös toinen kenkäpari, kun kerran oli tarjouksessa "Maksa toisesta parista 1 euro" -meiningillä. Ihan tavanomaiset mustat mokkasiinikävelykengät. Siis, ei mokkasiinit, pois se minusta! Ihan kävelykengät vain, ja eilen yhdessä vetisessä puutarhassa hortoillessani totesin, että kaipaavat jotain kosteudenestosuihketta.
Mutta kaikkiaan tarpeellinen ostos ihmiselle joka asuu mustissa kävelykengissä.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Glamuuria ulkomaanelämää
Tätä on harrastettu jo ties kuinka monella taholla, ja Livejournalissa taitaa olla ihan oma kanavayhteisöhärpäkkensäkin niille, jotka kuvaavat elämäänsä vuorokauden ajan. Mutta olkoot. Lammas lampaiden vaatteissa, tein kuten muutkin, ja koetin valokuvata arkeani keskiviikon verran. Varoitettakoon, että kuvista puuttuvat asunnon sekasorto ja epäparinen pyjama jossa luuhasin illan ajan. Pitäähän sitä nyt jättää mielikuvituksellekin varaa.
Alors, voyons... kuinka menevää, eksoottista ja glamuuria on elämä ulkomailla.
Sain itseni kiskottua sängyn pohjalta yllättävänkin ajoissa, vaikka nukkumaan meneminen tiistai-iltana vähän lykkääntyikin. Siihen saattoi olla syynä yksinkertaisesti se, että tiistaina nukuin kaikkiaan vissiin päälle neljätoista tuntia. Mitä sitä muutakaan voi arkipyhänä tehdä?
Aamutee nautitaan jättilammasmukista aamutelevision ääressä.
Normaali työunivormu on mallia 'sammarit + t-paita + neule', mutta keskiviikkoiltana piti yrittää näyttää asialliselta, joten minulla oli visio. Käänsin vaatekaappini ympäri löytääkseni mustan tunikani. Asu oli siis lopulta hyvinkin mielikuvituksellinen. Eiku.
Paperikasoja työpöydällä. Ja sitten vielä väittivät joskus ennenmuinoin, että tietotekniikan yleistymisen myötä paperin käyttö vähenisi.
Kestävää kehitystä kertakäyttöisten kahvimukien muodossa. O_o
Katselkaa kahta edellistä kuvaa vuoronperään noin kahdeksan tunnin ajan (miinus ruokatauko), niin saatte aikaan mielikuvan työpäiväni moninaisuudesta.
Myös työhuoneestani löytyy lampaita.
Mistä tulikin mieleeni, että L. taannoin totesi yhdelle kaverillemme, jotta: "Elle a deux passions: moutons et dormir". Eli, "hänellä (siis minulla) on kaksi intohimoa: lampaat ja nukkuminen".
Mitäpä siihen voi lisätä.
Cliossa on autohämähämähäkki.
(Clio ei tokikaan ole minun omani, ihan vain lainakulkuvehje, mutta näillä syyssateilla ja -sumuilla varsin tarpeellinen. Olen kuitenkin tyytyväinen kunhan voin missioni päätyttyä palauttaa auton omistajalleen. Ei hilskatti autoa kaupungissa.)
Työpäivän jälkeen pistäydyin Forum Est Horizon:illa, eli messukeskuksessa järjestetyssä rekrytointitapahtumassa. Paljon isoja yrityksiä jotka etsivät minua koulutetumpaa ja teknisempää tahi kaupallisempaa väkeä. Paljon nuorisohenkilöitä prässihousuissa ja jakkupuvuissa.
Käteen jäi olemattoman vähän mitään konkreettista, mutta sen sijaan iso kasa kaiken sortin esitteitä. Jostakin mystisestä syystä Total, Coca-Cola Company tai Areva (näpyttele Googleen vaikkapa "Olkiluoto 3") eivät kuulu ihan ihannetyönantajieni listalle...
Illaksi pizzaa. Leipäkone tekee taikinan huomattavasti minua paremmin, ja sinä aikana voi käydä kaupassa.
Joku palanen jäi jäljellekin.
Loppuilta kuiluikin sitten siinä epäparisessa pyjamassa luuhaten ja Buffy Vampyyrintappajan kakkoskautta katsellen (Kyllä, oi kyllä. Jollakin tässä huushollissa on Buffy-deeveedeitä. En rupea mainitsemaan nimiä, mutta se joku en ole minä.)
Päiväni murmelina, vai miten se nyt menikään...
"Pakko mennä nukkumaan",
sanoi isä-lepakko.
"Pakko mennä nukkumaan",
sanoi äiti-lepakko.
"Pakko lie, pakko",
tuumi pikku-lepakko.
"Ripustaudun roikkumaan
kunnes unta saan."
Alors, voyons... kuinka menevää, eksoottista ja glamuuria on elämä ulkomailla.
Sain itseni kiskottua sängyn pohjalta yllättävänkin ajoissa, vaikka nukkumaan meneminen tiistai-iltana vähän lykkääntyikin. Siihen saattoi olla syynä yksinkertaisesti se, että tiistaina nukuin kaikkiaan vissiin päälle neljätoista tuntia. Mitä sitä muutakaan voi arkipyhänä tehdä?
Aamutee nautitaan jättilammasmukista aamutelevision ääressä.
Normaali työunivormu on mallia 'sammarit + t-paita + neule', mutta keskiviikkoiltana piti yrittää näyttää asialliselta, joten minulla oli visio. Käänsin vaatekaappini ympäri löytääkseni mustan tunikani. Asu oli siis lopulta hyvinkin mielikuvituksellinen. Eiku.
Paperikasoja työpöydällä. Ja sitten vielä väittivät joskus ennenmuinoin, että tietotekniikan yleistymisen myötä paperin käyttö vähenisi.
Kestävää kehitystä kertakäyttöisten kahvimukien muodossa. O_o
Katselkaa kahta edellistä kuvaa vuoronperään noin kahdeksan tunnin ajan (miinus ruokatauko), niin saatte aikaan mielikuvan työpäiväni moninaisuudesta.
Myös työhuoneestani löytyy lampaita.
Mistä tulikin mieleeni, että L. taannoin totesi yhdelle kaverillemme, jotta: "Elle a deux passions: moutons et dormir". Eli, "hänellä (siis minulla) on kaksi intohimoa: lampaat ja nukkuminen".
Mitäpä siihen voi lisätä.
Cliossa on autohämähämähäkki.
(Clio ei tokikaan ole minun omani, ihan vain lainakulkuvehje, mutta näillä syyssateilla ja -sumuilla varsin tarpeellinen. Olen kuitenkin tyytyväinen kunhan voin missioni päätyttyä palauttaa auton omistajalleen. Ei hilskatti autoa kaupungissa.)
Työpäivän jälkeen pistäydyin Forum Est Horizon:illa, eli messukeskuksessa järjestetyssä rekrytointitapahtumassa. Paljon isoja yrityksiä jotka etsivät minua koulutetumpaa ja teknisempää tahi kaupallisempaa väkeä. Paljon nuorisohenkilöitä prässihousuissa ja jakkupuvuissa.
Käteen jäi olemattoman vähän mitään konkreettista, mutta sen sijaan iso kasa kaiken sortin esitteitä. Jostakin mystisestä syystä Total, Coca-Cola Company tai Areva (näpyttele Googleen vaikkapa "Olkiluoto 3") eivät kuulu ihan ihannetyönantajieni listalle...
Illaksi pizzaa. Leipäkone tekee taikinan huomattavasti minua paremmin, ja sinä aikana voi käydä kaupassa.
Joku palanen jäi jäljellekin.
Loppuilta kuiluikin sitten siinä epäparisessa pyjamassa luuhaten ja Buffy Vampyyrintappajan kakkoskautta katsellen (Kyllä, oi kyllä. Jollakin tässä huushollissa on Buffy-deeveedeitä. En rupea mainitsemaan nimiä, mutta se joku en ole minä.)
Päiväni murmelina, vai miten se nyt menikään...
sanoi isä-lepakko.
"Pakko mennä nukkumaan",
sanoi äiti-lepakko.
"Pakko lie, pakko",
tuumi pikku-lepakko.
"Ripustaudun roikkumaan
kunnes unta saan."
tiistai 11. marraskuuta 2008
Kosmopoliitti kylpyhuoneessa
Olin valtaisan kosmopoliitti, ja vietin viime perjantai-illan kolmessa maassa: Ranskassa, Luxembourgissa ja Belgiassa. La vie est belge, vai miten se nyt menikään?
Joka tapauksessa, illlasta jäi käteen tasan ja ainoastaan yksi julkaisemiskelpoinen kuva, ja siinäkään mekkoni ei oikein pääse oikeuksiinsa. Kaikissa muissa olin kiiltävä ja punainen, jopa enemmän kuin normaalisti. Alareunassa vilahtavat myös rakkaat tyttökenkäni, ne ainoat omistamani korkkarit...
Ja joo, kuvaupaikkana on äärimmäisen elegantti kylpyhuone. Luojan kiitos ei meidän. Meillä ei ole ihan tuollaista sekasortoa... lähinnä sen ansiosta, että puoleentoista neliöön ei juuri sekasortoa(kaan) mahdu.
Hyvin lyhyen helman ja piikkikorkojen kanssa oli vallan hupaisa käveleksellä Luxembourgin mukulakivikatuja melkein-kymmenen-asteen lämpötiloissa.
EDIT: Mrs Morbidi Australian lämmöstä kirjoitti muotiblogeista, ja siinä sivussa mielenkiintoisen lauseen: "No se, että blogeista näkee ihmisten ajatusmaailman. Mikä koetaan sellaiseksi asiaksi, että siitä tekee mieli blogata... Mikä koetaan sellaiseksi blogiksi, että sitä halutaan lukea..."
Joka tapauksessa, illlasta jäi käteen tasan ja ainoastaan yksi julkaisemiskelpoinen kuva, ja siinäkään mekkoni ei oikein pääse oikeuksiinsa. Kaikissa muissa olin kiiltävä ja punainen, jopa enemmän kuin normaalisti. Alareunassa vilahtavat myös rakkaat tyttökenkäni, ne ainoat omistamani korkkarit...
Ja joo, kuvaupaikkana on äärimmäisen elegantti kylpyhuone. Luojan kiitos ei meidän. Meillä ei ole ihan tuollaista sekasortoa... lähinnä sen ansiosta, että puoleentoista neliöön ei juuri sekasortoa(kaan) mahdu.
Hyvin lyhyen helman ja piikkikorkojen kanssa oli vallan hupaisa käveleksellä Luxembourgin mukulakivikatuja melkein-kymmenen-asteen lämpötiloissa.
EDIT: Mrs Morbidi Australian lämmöstä kirjoitti muotiblogeista, ja siinä sivussa mielenkiintoisen lauseen: "No se, että blogeista näkee ihmisten ajatusmaailman. Mikä koetaan sellaiseksi asiaksi, että siitä tekee mieli blogata... Mikä koetaan sellaiseksi blogiksi, että sitä halutaan lukea..."
torstai 6. marraskuuta 2008
Geneettisesti muunneltu
Millä eläimellä on raitoja kolmea eri väriä, lepakon korvat ja kiiltävä silmä?
GMO-seepralla.
Halloween-asun kuuluisi olla jokseenkin pelottava, mutta seeprasta saa pelottavan ainoastaan muuntelemalla sitä geneettisesti.
Lupaan jättää kummallisten naamiaisasujen esittelyn tähän.
Tai ainakin jouluun saakka. Sitten on hyvä pukeutua hassuun piippalakkiin ja punaiseen puseroon.
GMO-seepralla.
Halloween-asun kuuluisi olla jokseenkin pelottava, mutta seeprasta saa pelottavan ainoastaan muuntelemalla sitä geneettisesti.
Lupaan jättää kummallisten naamiaisasujen esittelyn tähän.
Tai ainakin jouluun saakka. Sitten on hyvä pukeutua hassuun piippalakkiin ja punaiseen puseroon.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Palkintoja suuren puun takaa
Minun ikivanhalla kannettavallani raahattavallani ei ole kovinkaan suuri kovalevy, mutta kummasti sekin vain syö valokuvia. Viimeisimpien uusvanhojen löytöjen joukkoon kuuluu mm. tämä, joka on otettu joskus, jossain... mutta ainakin puulla on melkoisesti kokoa.
En ole selkeästikään puunhalaaja, vaan ennemminkin puussaroikkuja tai puuhunnojaaja. Tässä otoksessa päällä nahkatakki, jolla on ikää kymmenen vuotta enemmän kuin minulla (kyllä äiti, se on vielä hengissä).
- - -
Tapaa on myös palkittu, kahdeltakin suunnalta.
Idhren jaeskeli minulle sievän polaroidkuvan. Tapaan kiittää, mutta jätän eteenpäin jakamisen tällä kertaa väliin.
Sand in my shoes -blogissa sen sijaan odotti Premio Dardos:
"The award is given for recognition of cultural, ethical, literary, and personal values transmitted in the form of creative and original writing...that's the general idea. So, the rules are to pass this on to 15 other bloggers who deserve this-in my opinion"
Tapaankohan minä mitä arvoja siirrellä? Eettisiä vai henkilökohtaisia, kovin korkeakulttuuria tämä ei ainakaan ole. Enkä piruvie rupea viittätoista blogia miettimään, kreatiivit ja originellit (originaalit?) saavat luvan jäädä tällä kertaa neljään:
En ole selkeästikään puunhalaaja, vaan ennemminkin puussaroikkuja tai puuhunnojaaja. Tässä otoksessa päällä nahkatakki, jolla on ikää kymmenen vuotta enemmän kuin minulla (kyllä äiti, se on vielä hengissä).
- - -
Tapaa on myös palkittu, kahdeltakin suunnalta.
Idhren jaeskeli minulle sievän polaroidkuvan. Tapaan kiittää, mutta jätän eteenpäin jakamisen tällä kertaa väliin.
Sand in my shoes -blogissa sen sijaan odotti Premio Dardos:"The award is given for recognition of cultural, ethical, literary, and personal values transmitted in the form of creative and original writing...that's the general idea. So, the rules are to pass this on to 15 other bloggers who deserve this-in my opinion"
Tapaankohan minä mitä arvoja siirrellä? Eettisiä vai henkilökohtaisia, kovin korkeakulttuuria tämä ei ainakaan ole. Enkä piruvie rupea viittätoista blogia miettimään, kreatiivit ja originellit (originaalit?) saavat luvan jäädä tällä kertaa neljään:
(Niin, ja hiljaiseloa ihmetteleville todettakoon, että minulla ei tosiaan vieläkään ole nettiyhteyttä. Odottamalla hyvä tule... tai sitten ei.)
maanantai 20. lokakuuta 2008
Haastaja
Päivän kirjoitus on tylsä ja merkityksetön, ja kuvakin vanha, mutta inspiroi minua siinä määrin, että päätin iskeä ilkeästi ja takavasemmalta.
Haaste on yksinkertainen:
Kuvaa itsesi eläimen kanssa!
Rajoitus onkin sitten kaksinkertaisempi:
eläimiksi ei lasketa koiria, kissoja, marsuja, akvaariokaloja tai muita kotoisia nuuskuttajia.
Nih, mielikuvitusta peliin.
Näin alkuun haastan Idhrenin, Sannan, Nelliinan ja Tiian.
PS: myöskään mammutit eivät ole eläimiä.
Haaste on yksinkertainen:
Kuvaa itsesi eläimen kanssa!
Rajoitus onkin sitten kaksinkertaisempi:
eläimiksi ei lasketa koiria, kissoja, marsuja, akvaariokaloja tai muita kotoisia nuuskuttajia.
Nih, mielikuvitusta peliin.
Näin alkuun haastan Idhrenin, Sannan, Nelliinan ja Tiian.
PS: myöskään mammutit eivät ole eläimiä.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Madonna vai Cindy Lauper?
Sain perjantaina kesken työpäivän tekstiviestin:
"ça tdiré une soirée 80 à danne demin?"
Jaa, että kasaripileet.
Muutaman tunnin harkinnan ja vaatekaapin ympäri kääntämisen jälkeen totesin, että voisihan sinne mennäkin. 80-luku on yllätävänkin vaikea aihe. Kaikkea pari vuosikymmentä aikaisempaa olisi löytynyt vaikka muillekin jakaa, mutta jostain syystä kaapissani ei ole suurta määrää sähkönsinisiä jakkuja olkatoppauksilla tai neonkeltiaisia legginsejä. Lopulta inspiroijina saivat toimia Madonna ja Cindy Lauper ja kuvaajana poikkis (jolle näköjään vielä joutuu opettamaan kameran käyttöä...)
Tulos oli joka tapauksessa miltei onnistunut...
Itse pileet sitten.
Niin.
Kun Elsassin rajalla sijaitsevan hyvin-pienen-kylän jalkapallojoukkue järjestää varojenkeruutarkoituksessa 80-lukubileet, tulos voi olla ihan mitä tahansa. Tällä kertaa kuitenkin asuni ohessa varsin onnistunut. Musiikki tosin oli vähän kaikkea väliltä 60 ja 90 emmekä edes kuulleet Like a virginia.
Ja jossain vaiheessa sain muistutuksen siitä, että ei tosiaankaan olla kovin kaukana Saksasta. Jotan hyvin perinteistä musiikkia, jonka kaikki tuntuivat tuntevat, jota tanssittiin paritanssina... ja joka vähitellen muuttui letkajenkan ranskalaiseksi versioksi ja tiputanssiksi.
Mihinkähän ulottuvuuteen minut juuri paiskattiin?
"ça tdiré une soirée 80 à danne demin?"
Jaa, että kasaripileet.
Muutaman tunnin harkinnan ja vaatekaapin ympäri kääntämisen jälkeen totesin, että voisihan sinne mennäkin. 80-luku on yllätävänkin vaikea aihe. Kaikkea pari vuosikymmentä aikaisempaa olisi löytynyt vaikka muillekin jakaa, mutta jostain syystä kaapissani ei ole suurta määrää sähkönsinisiä jakkuja olkatoppauksilla tai neonkeltiaisia legginsejä. Lopulta inspiroijina saivat toimia Madonna ja Cindy Lauper ja kuvaajana poikkis (jolle näköjään vielä joutuu opettamaan kameran käyttöä...)
Tulos oli joka tapauksessa miltei onnistunut...
Itse pileet sitten.
Niin.
Kun Elsassin rajalla sijaitsevan hyvin-pienen-kylän jalkapallojoukkue järjestää varojenkeruutarkoituksessa 80-lukubileet, tulos voi olla ihan mitä tahansa. Tällä kertaa kuitenkin asuni ohessa varsin onnistunut. Musiikki tosin oli vähän kaikkea väliltä 60 ja 90 emmekä edes kuulleet Like a virginia.
Ja jossain vaiheessa sain muistutuksen siitä, että ei tosiaankaan olla kovin kaukana Saksasta. Jotan hyvin perinteistä musiikkia, jonka kaikki tuntuivat tuntevat, jota tanssittiin paritanssina... ja joka vähitellen muuttui letkajenkan ranskalaiseksi versioksi ja tiputanssiksi.
Mihinkähän ulottuvuuteen minut juuri paiskattiin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
