Minä, mies

Idhren tosiaan haastoi minut kertomaan, millainen olisin miehenä. Samoista ihmisistähän nuo geenit olisivat, ja samassa kodissa olisin kasvanut, joten kai sitä jotain voi nykyitsestään päätellä. Aloitetaan ihan perusasioista: Olisin nimeltäni todennäköisesti Teemu (juu,juu) ja toivottavasti joko punatukkainen (isäni peruja) tai mustatukkainen (kuten äitini). Ei minulla olisi voinut olla niin huono tuuri kuin nyt, että olisin poikanakin päätynyt maantienväriseksi...

Olisin todennäköisesti hinkunut ulkomaille ja reissamaan kuten nytkin. ("Minähän en Helsinkiin pysähdy!" Stazzy seitsemän-vee) En ehkä kuitenkaan olisi valinnut koulussa kieleksi pitkää ranskaa, vaan esimerkiksi saksan. Ranskan lukeminenhan on ihan tyttöjen juttu. Nykyinen sijainti voisi siis olla tuossa rajan toisella puolen. Jo senkin takia, että Saksa on hirmuisen kiva maa, jotenkin suomalaiseen mentaliteettiin paremmin sopiva kuin Ranska.

[Flickr: ifrantz]
Olisin myös hyvin todennäköisesti kokenut yläasteaikaisen jääkiekkofanituskauteni. En sentään ruvennut pelaamaan kyseistä lajia, kuten poikana olisin saattanut. Epäilen kuitenkin syvästi, että vanhempani olisivat ohjanneet minua jonkin vähän fiksumman (ja halvemman) urheilulajin seuraan. Joka tapauksessa, 15-vuotiaana vaatekaapistani olisi löytynyt ainakin yksi TPS:n fanipaita.

[Flickr: ansik]
Poikana todennäköisesti olisin ollut hieman vapaampi kauneusvelvoitteista, ja pukeutunut enemmän tasan siihen mikä kiinnostaa ja mitä vaatekaapista löytyy. Olisin myös stressannut vähän vähemmän niistä parista hassusta ylimääräisestä kilosta, jotka tähän varteen ovat keräytyneet. Lukioikäisen minun vaatekaapista lienisi löytynyt pitkälle samoja asioita kuin nytkin: Vakosamettihousuja, yksinkertaisia t-paitoja ja tennareita. Niissä olisi ollut hyvä hengata lukion atk-luokassa pelaamassa muiden poikien kanssa... tota... mitä ne nyt sitten pelasivatkaan.

[Flickr: seb* aka*]
Koska olisin halunnut erottua muista, tukkani olisi todennäköisesti takuttunut vasta paljon pidemmän harkinnan jälkeen, ei vielä lukioiässä. Nämä takut ovat kuitenkin niin pitkälti osa persoonallisuuttani, etten osaa kuvitella itseäni poikana ilman.
Ne olisivat kuitenkin fiksumman mittaiset ( = lyhyemmät). Isäni olisi ollut tyytyväinen hiusvalintaani, mutta kommentoisi yhä aika ajoin sitä, että pukeudun liian konservatiivisesti. Niinpä saattaisinkin ottaa satunnaisesti hurjan askeleen jollain värikkäällä huivilla tai jokapoika-paidalla. Ja Vejan tennareilla.

[Flickr: richardoyork]
Opiskeluala taas sitten... Tuskinpa olisin ollut hirveän innostunut matemaattisista aineista poikanakaan, joten eiköhän minusta olisi jonkin humanistinrenttu tullut. Parin suomimutkan kautta olisin päätynyt esim. käännöstieteen opiskelijaksi tai maailmanparantajaksi siihen johonkin saksalaiseen yliopistoon. Ties vaikka olisin miehisellä päättäväisyydellä ryhtynyt vegetaristiksi.
Liikaa olutta ja liian vähän opiskelua, jonkin verran tuhahtelua saksalaisten jalkapalloinnolle.
Eiku, niin se taitaa mennä nykyäänkin.

Haastan puolestani Siljan, Nein, MouMoun ja, hähä, Sannan