maanantai 20. lokakuuta 2008

Haastaja

Päivän kirjoitus on tylsä ja merkityksetön, ja kuvakin vanha, mutta inspiroi minua siinä määrin, että päätin iskeä ilkeästi ja takavasemmalta.


Haaste on yksinkertainen:
Kuvaa itsesi eläimen kanssa!
Rajoitus onkin sitten kaksinkertaisempi:
eläimiksi ei lasketa koiria, kissoja, marsuja, akvaariokaloja tai muita kotoisia nuuskuttajia.

Nih, mielikuvitusta peliin.

Näin alkuun haastan Idhrenin, Sannan, Nelliinan ja Tiian.


PS: myöskään mammutit eivät ole eläimiä.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Madonna vai Cindy Lauper?

Sain perjantaina kesken työpäivän tekstiviestin:
"ça tdiré une soirée 80 à danne demin?"
Jaa, että kasaripileet.

Muutaman tunnin harkinnan ja vaatekaapin ympäri kääntämisen jälkeen totesin, että voisihan sinne mennäkin. 80-luku on yllätävänkin vaikea aihe. Kaikkea pari vuosikymmentä aikaisempaa olisi löytynyt vaikka muillekin jakaa, mutta jostain syystä kaapissani ei ole suurta määrää sähkönsinisiä jakkuja olkatoppauksilla tai neonkeltiaisia legginsejä. Lopulta inspiroijina saivat toimia Madonna ja Cindy Lauper ja kuvaajana poikkis (jolle näköjään vielä joutuu opettamaan kameran käyttöä...)

Tulos oli joka tapauksessa miltei onnistunut...




Itse pileet sitten.
Niin.
Kun Elsassin rajalla sijaitsevan hyvin-pienen-kylän jalkapallojoukkue järjestää varojenkeruutarkoituksessa 80-lukubileet, tulos voi olla ihan mitä tahansa. Tällä kertaa kuitenkin asuni ohessa varsin onnistunut. Musiikki tosin oli vähän kaikkea väliltä 60 ja 90 emmekä edes kuulleet Like a virginia.

Ja jossain vaiheessa sain muistutuksen siitä, että ei tosiaankaan olla kovin kaukana Saksasta. Jotan hyvin perinteistä musiikkia, jonka kaikki tuntuivat tuntevat, jota tanssittiin paritanssina... ja joka vähitellen muuttui letkajenkan ranskalaiseksi versioksi ja tiputanssiksi.

Mihinkähän ulottuvuuteen minut juuri paiskattiin?

maanantai 13. lokakuuta 2008

Ethical Fashion Show


Pariisi on eittämättä Pariisi. Melko iso, joskus jopa romanttinen, haisee oudolta.

Ethical Fashion Show oli tänä vuonna valinnut sijakseen Carrousel de Louvren, eli kohtuullisen kuuluisan museon alla sijaitsevan ostoskeskuksen, josta kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti löytyy myös messutiloja. Olihan siellä. Paljon vaatetta ja etenkin monennäköistä. Lähes nollabudjetilla oli vähän kankeaa olla liikkeellä, sillä osallistujat myös myivät mallistojaan.

Tarjolla ja näytillä oli monenlaista eettikseksi luonnehdittua muotia: paljon yhteistyötä ”kolmannen maailman” käsityöläisten kanssa, mutta myös kierrätystuotteita tai projekteja joilla pyritään työllistämään oman maan kansalaisia. Mainitsemisen arvoinen oli mm. se herrahenkilö, joka suunnitteli vaatteita vammaisten lähtökohdista: mihin kannattaa kiinnittää huomiota vaatteen käytettävyydessä, kun se pukee päälleen esim. pyörätuolissa istuva henkilö.

Paikalla olivat toki Suuret ja jo nimeä saaneet; Veja, Tudo Bom ja Ideo, mutta etenkin paljon pieniä suunnittelijoita jotka vasta käynnistävät bisnestään, moni projekti on ollut liikkeellä vasta parin vuoden ajan. Omaa silmää miellyttivät eniten Sobosibion yksinkertaiset puuvillatrikoomekot (ja Nancyssa on jopa myymälä! Ehkä minä sittenkin saan sen himoamani harmaan mekon...), Tikanchayn käsinkirjotut vyöt, walesilainen Si:su sekä Reversiblen ja Chikéthic:n laukut, jotka on tehty kierrätetyistä mainosjulisteista. Reversible saa purjerenkaansa kera myös persoonallisimman käyntikortin kunniamaininnan. (klikkaa kuvia suuremmiksi)



Näytöksistä näin ainoastaan Etelä-Amerikalle omistetun version.
Ei tule minusta muotikuvaajaa, ei, etenkään taskupokkarilla ja takarivistä...




video

video

Mutta ihmetelkää näistä kuvista/videoista, nih.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Star Academya, lehmiä ja melkein Pariisin muotiviikot

Tunnustan että katselen satunnaisesti Star Academya.

Koukkuunnuin kyseiseen tositeeveehöttöön au pair -vuonnani, ja nykyistä kahdeksatta (!) kauttakin tulee välillä vilkuiltua.
Asiaa ei sovi tunnustaa, etenkään kun on aikuiseksi laskettavissa.
Saan aina huvittuneita kommentteja itsensä vakavasti ottavilta ihmisiltä.

Formaattia tuntemattomille kerrottakoon, että kyseessä on jonkinlainen Idolsin ja Big Brotherin välimuoto.
Siis... niin. Vähemmän seksiä ja alkoholia, hirveä määrä teini-ikäisiä fanityttöjä.

En toute façon, tarkoituksenani ei nyt ollut tehdä analyysia tositeeveehötön tarpeellisuudesta, vaan todeta, että olen vallan ihastunut perjantaisten prime time:ien vaatetukseen.
Enkä vieläkään tiedä kuka osallistujat pukee! Informoikaa minua, fiksummat! Onko se Maje vai mikä putiikki?

Kuitenkin, etenkin alla oleva kolmikko aiheutti muutaman väliinjääneen hengenvedon.
Etenkin oikean reunan turkoosi tunikayhdistelmä. Niiiin kasari ja niiin kiva.



Viime perjantaina silmääni miellyttivät polvisukka-maihariyhdistelmät, mutta niistä löytyi vielä surkeampia kuvia...


Laulaahan en osaa tippaakaan, mutta tuonne voisi pyrkiä ihan vain stailauksen takia.

Noh, StarAc:n, glamourin ja paljettien sijaan pukeudun turvavaatteen sijan saaneeseen tunikaan ja siihen taannoin tilaamaan takkiin, joka itseasiassa on varsin kiva. Olisi ehkä voinut olla kokoa pienempikin, mutta kun kerran menee tuoltaankin.
(Sarjassamme: "Stazzy poseeraa pellon reunassa ja uteliaiden lehmien kanssa." Näette myös syyn siihen, miksi en koskaan hymyile kuvissa: hymyni on ihan vino, eh.)




Ensi viikonloppuna suuntana pitkästä aikaa Pariisi ja Ethical Fashion Show.
Lupaan asiantuntevan ja kaikenkattavan raportin... eiku :D.
Niin, ja Suuren Kaupungin bloggaajat (Maurelita erikseen nimettynä) varautukaa, haluan miitata kun kerrankin sinne saakka eksyn!

tiistai 7. lokakuuta 2008

Selviytymispakkaus

Mitä tekee ihminen päästessään nettiin?
Päivittää tietysti ensialkuun bloginsa.
(Vuokranmaksusta nyt ei kannata ollenkaan puhua.)

Olen tunnetusti hitaasti syttyvä ihminen, joten päätän osallistua blogitrendeihinkin jälkijunassa.
This is soooo 2007, mutta esittelen silti laukkuni sisällön, "kun kaikki muutkin".

Tai siis, ensialkuun sen laukun.
Selviytymispakkauksenani toimii musta, kankainen jonkin laukkukaupan loppuumyynnistä bongattu laukkusuuruus, joka syö aivan uskomattoman määrän tavaraa. Tällä kertaa mukana ei edes ole vesipulloa (unohdin) tai neonkeltaista liiviä (en ollut liikkeellä pyörällä)...


Sivussa roikkuu suomalaisille tuttu hirvi, joka tarttuu sarvistaan aina ja kaikkialle. Mm. ostoskärryyn tai pyöränkoriin.


Sitten sisäinventaarioon:
Siivosin pois kaiken suoranaisen roskan, kuten käytetyt juna- ja tram-liput, kuitit ja irtonaiset suolapähkinät (!).
Tuloksena oli silti mystillinen määrä tavaraa, jolla kaikella on oletettavasti tarkoitus... ainakin jossain ulottuvuudessa.

Alussa oli pimeys, lahjapakettiin kääritty kirja, hengenpelastustuotteet (suklaata ja korvatulpat) ja kameran kirjava pussi.


Kaksi kynää, kolikkoja joista kaksi kolmasosaa schweitsiläisiä, usb-tikun kuori, polkupyörän pumppu ja rengasrauta.


Kemppariosastolla dödörantti, käsirasva, nenäliinoja (jotka tosin pitäisi luokitella hengenpelastustuotteiksi) ja käsineet.

Täällä on satanut jo viikon verran, joten laukustani löytyy aurinkolasit (muttei sateenvarjoa), puhelin rumassa mutta ah-niin-kätevässä kotelossaan ja hiiri.



Toisessa päätytaskussa majailee mm. käsidesi, purkkaa, huulirasva, auton avaimet, hiusasioita ja hakaneuloja.
AINIIN, ja tietysti Renault Trucks -magneetti. (???)


Hirvipäädystä kaivoin esiin taskulampun (semmoinen veivattava malli), toisen huulirasvan, minikynän ja lompakon. Mainitakoon, että käytän huulirasvaa noin kerran kuussa, joten kaksi puikkoa taitaa olla hätävarjelun liiloittelua.


Ja sitten vielä sivutasku, joka syö kätevästi A4-kokosia asioita. Kansio, CVitä, kirja, kauan kadoksissa ollut CPAM:n kirje ja muistilappulehtiö.


Olen valmis autiolle saarelle.
Haastan leikkiin mukaan sen, joka ei vielä ole laukkuaan esitellyt!