lauantai 30. elokuuta 2008

Herra Kana

Niille, jotka haluavat pukeutua (tai pukea miehensä) eettiseen t-paitaan, joita ei tule vastaan joka käänteessä.

Ranskalainen Monsieur Poulet tarjoaa verkkokaupassaan "Limited Edition" -t-paitoja. Puuvilla on Afrikasta tulevaa luomua ja koko tuotantoketju on Max Havelaar -sertifioitu.

Kutakin paitaa painetaan 100 - 200 kappaleen erä, ja mikä parasta, suunnittelijat ovat "ihan tavallisia ihmisiä". Jokainen voi loistoidean saadessaan tarjota yritykselle omaa printtiään. Netin käyttäjillä on mahdollisuus äänestää suosikkiprinttejään kahden viikon ajan, ja eniten ääniä saaneet ehdotukset toteutetaan.

Tällä hetkellä myynnissä muun muassa...


Pioupioucôtcôt



Save water... drink champagne!



Repoudrez-vous



King Kong à Paris -laukku



RMI Rabbits


T-paidan hinnaksi tulee noin 26 euroa. Peruslähetysmaa on Ranska, mutta ulkomaillekin toimitetaan pyynnöstä. Ostajan pitää vain ensin hyväksyä hintatarjous (postikuluineen):
"Initially, the consignment of the parcels will only be carried out in France, DOM TOM and in Monaco, and in exceptional cases outside this zone. If the user resides outside the zones aforesaid above and wishes to obtain a delivery abroad, MONSIEUR POULET will address to them an estimate which will have to be accepted by the user before validation of their order."

Niin, ja nettikauppa toimii myös englanniksi...

perjantai 29. elokuuta 2008

Yhden tyylin evoluutio(ttomuus)

Blogosfäärissä on näkynyt hupaisia "yhden tyylin evoluutio" -kirjoituksia.
Ajattelin minäkin kantaa korteni yhteiseen hyvään, vaikka tosiasiassa tämä tyyli on kehittynyt äärimmäisen vähän viimeiseen kymmeneen vuoteen. Mä vaan oon tylsä ja jumiutunut.

Eli postauksen pitäisi tosiaan olla ennemminkin "yhden hiustyylin evoluutio". Etenkin, kun minulla on olemattoman vähän valokuvia itsesäni kymmenen vuotta sitten. Taaaai, onhan niitä, mutta elin nuoruuteni aikana ennen digikameroita (tähän mental note, "mainitse missä näit sellaisen ensi kertaa") ja ne paperiset otokset lienevät laatikoissa jossain kotona kiljoonan kilometrin päässä.

Kaivoin koneelta esiin lähes kaiken skannatun.

Stazzy, melkein-seitsemän-vee on etelänmatkalla pukeutunut ajan hengen mukaisesti isoon olkihattuun, ja hieman oudommin, vaaleanpunaiseen. Äiti, puitko sinä minut oikeasti joskus vaaleanpunaiseen?



Vuotta tai paria myöhemmin päällä on lomamatkalta tuliaisena saatu mekko ja päässä minun lapsuusikäni hiustyyli : patatukka. Noh, puolustellaan sillä, että olin lapsi ja eletään 80-90 -lukujen taitetta.

Pukeuduin varmaan niinkuin kaikki muutkin, muistan ainakin elävästi käyttäneeni ruudullista flanellipaitaa joskus kuutosluokalla. Vihreäruudullista. Joutuikohan se luutuksi, nyt olisi muotia. Ruutupaitoja oli muitakin, ainakin yksi jonka tein käsityötunnilla, eli varmaankin seiskaluokalla (tämä neiti oli puukässässä ala-asteella).

Hiustyyli on vaihdellut siitä patatukasta polkan kautta suoraan ylikasvaneeseen lammaskoiraan. Ja lammaskoirasta sitten vuosiksi lyhyeen ja kirjavaan. Välillä oli jopa ihan oikeasti ja tarkoituksella kirkkaanoranssi. Noin vuotta alla olevan kuvan oton jälkeen kävimme ranskanryhmän kanssa Pariisissa, ja muistan ihmisten kääntyneen katsomaan päätäni...


Tämä kuva on kuitenkin kesältä 2000. Helsinki, uinnin EM-kisat. Stazzy, 17-v., käyttää nykyisestä poiketen koruja ja on ostanut oranssin kesämekon Hennesin alennusmyynnistä 15 markalla. Mekko palveli pitkään ja uskollisesti. Noihin aikoihin alkoi kiinnostus oranssiin väriin. Täysin se ei ole vieläkään hellittänyt, minä ihan oikeasti ostan joskus kirkkaanoransseja t-paitoja. Niin, ja se oli muuten kyseisissä kisoissa, jolloin näin ihan oikeasti ekaa kertaa digikameran käytössä. Edessäni istuneella ammattivalokuvaajalla ei ollut ihan pieni objektiivi...

Reilua vuotta myöhemmin tukka oli jo takussa, mutta varsin lyhyt. Aupparivuoden aikana se oli liian pitkä ollakseen siisti auki... ja liian lyhyt yltääkseen ponnarille. Peruskampauksenani oli siis vuosien ajan kaksi saparoa. Muistan jonkun kommentoineen, että näytin ihan Muumien Noidalta, hihi.


Mustaa ja yksinkertaista. Ja aurinkolasit joista en luovu, mutta lähinnä sen takia etten voi. Auringossa päänsärkyinen myyrä. Nuo remmikengät huokuvat vieläkin, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Alemmassa kuvassa rennot, isot farkut, jotka ovat isot vain punteista. Ei toivettakaan, että mahtuisivat enää päälle.



Jyväskylän aikoina pukeuduin selkeästikin lähes täysin kuten nykyään. Raidallisiin polvisukkiin, joita en osaa sijoittaa omaan kaappiini. Olisivatkohan lainatut? Huomatkaa muuten myös kahdessa edellisessä kuvassa oleva t-paita. Se on sama kuin muutaman päivän takaisessa autotalliromantiikkapostauksessa. Mitä sitä turhan usein vaatekaappinsa sisältöä uusimaan..?

Jos yksi uusi "keksintö" pitäisi mainita, niin se lienisi tunikat ja lyhyet hameet. Tunikalla saa mukavasti piiloon paljastelevan selän ja lyhyet hameet (tai pitkät tunikat) nyt vaan on niin kivoja. Jos jotakuta häiritsee reisieni paksuus, niin siinähän kituu.



(Kuvassa toinen kahdesta omistamastani korkokenkäparista, mun ihan uudet tyttökengät <3 )

torstai 28. elokuuta 2008

Itseään sivistävä muottibloggari

Oi armas lukijani. Jos höhötät itseksesi pompööseille poseerauksilleni, et ole yksin.
Minä harrastan aivan samaa. Tänään vuorossa jalaton kuva, sillä autotallikuvauspaikkani oli infektoitunut : sen yläpuolella tehdään ikkunaremonttia. En hitto soikoon poseeraa itselaukaisimelle remonttimiesten nenän alla!

Intterwebissä surffaillessa oppii kaikkea. Kuten sen, että Trendi (vaiko lukijat?) on viimeinkin valinnut suosikkimuotibloginsa. Bloggareiden haastattelut voi lukea *täältä*. Minä hämmennyin : Nelliinan nimi ei olekaan Nelliina.

Lisäksi on melko huolestuttavaa todeta, että kaiken olennaisen Ranskasta oppii lukemalla Hesaria. Pitäisköhän minun välillä siirtyä sivistämään itseäni jonkin paikallisen sanomalehden seuraan? Joka tapauksessa, eilinen Hesari kertoi, että piakkoin ilmestyy kaikkien orjallisesti ja omasta tahdostaan muotia seuraavien "Must See" -elokuva. Coco avant Chanel. Pääosassa Audrey Tautou. Selevä. Minulle Audrey on Amélie ja Coco se joka lanseerasi rusketusvimman.



Hämmentävää katsoa näitä kuvia kun näkee itsensä yleensä peilistä : otsatukka on väärälle puolen vino.

Farkut : Morgan
T-paita : kirppari
Vyö : New Look
Hiukset : se normaali "kampaus"

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Hiljakseen melkein iltavalaistuksessa

22, rue Menthe viettää tänään yksivuotissynttäreitään. Juhlapäivän kunniaksi täällä ollaan hiljakseen ja pukeudutaan eilisiin. Vastaanotto toisaalla.

Mieleeni tuli, että seuraavalla kerralla voisi vaikka katsoa välillä toiseen suuntaan, hymyillä (nokun mun silmät menee kiinni kun yritän hymyillä) ja vaikka säätää kameran valaistuksen sellaiseksi ettei ihan hirveästi tarvitsisi käsitellä...




Takki : HooetÄm
T-paita : Etam
Sukkahousut : Printemps
Shortsit : New Look
Kaulakoru kuvausrekvisiittaa


Kuvistani kuvittelisi helposti, että täällä on viileämpää kuin onkaan. Tänäänkin lähennellään hellelukemia. Minä kuitenkin olen liikkeellä vain aamusta ja illasta, sen välin vietän ilmastoiduissa tiloissa joten hirveän kevyesti ei voi pukeutua. Paljaat sääret ja pikkutopit lienevät kuitenkin se yleisin kaupungilla näkyvä asu.

tiistai 26. elokuuta 2008

Minä, mies

Idhren tosiaan haastoi minut kertomaan, millainen olisin miehenä. Samoista ihmisistähän nuo geenit olisivat, ja samassa kodissa olisin kasvanut, joten kai sitä jotain voi nykyitsestään päätellä. Aloitetaan ihan perusasioista: Olisin nimeltäni todennäköisesti Teemu (juu,juu) ja toivottavasti joko punatukkainen (isäni peruja) tai mustatukkainen (kuten äitini). Ei minulla olisi voinut olla niin huono tuuri kuin nyt, että olisin poikanakin päätynyt maantienväriseksi...

Olisin todennäköisesti hinkunut ulkomaille ja reissamaan kuten nytkin. ("Minähän en Helsinkiin pysähdy!" Stazzy seitsemän-vee) En ehkä kuitenkaan olisi valinnut koulussa kieleksi pitkää ranskaa, vaan esimerkiksi saksan. Ranskan lukeminenhan on ihan tyttöjen juttu. Nykyinen sijainti voisi siis olla tuossa rajan toisella puolen. Jo senkin takia, että Saksa on hirmuisen kiva maa, jotenkin suomalaiseen mentaliteettiin paremmin sopiva kuin Ranska.

[Flickr: ifrantz]

Olisin myös hyvin todennäköisesti kokenut yläasteaikaisen jääkiekkofanituskauteni. En sentään ruvennut pelaamaan kyseistä lajia, kuten poikana olisin saattanut. Epäilen kuitenkin syvästi, että vanhempani olisivat ohjanneet minua jonkin vähän fiksumman (ja halvemman) urheilulajin seuraan. Joka tapauksessa, 15-vuotiaana vaatekaapistani olisi löytynyt ainakin yksi TPS:n fanipaita.

[Flickr: ansik]

Poikana todennäköisesti olisin ollut hieman vapaampi kauneusvelvoitteista, ja pukeutunut enemmän tasan siihen mikä kiinnostaa ja mitä vaatekaapista löytyy. Olisin myös stressannut vähän vähemmän niistä parista hassusta ylimääräisestä kilosta, jotka tähän varteen ovat keräytyneet. Lukioikäisen minun vaatekaapista lienisi löytynyt pitkälle samoja asioita kuin nytkin: Vakosamettihousuja, yksinkertaisia t-paitoja ja tennareita. Niissä olisi ollut hyvä hengata lukion atk-luokassa pelaamassa muiden poikien kanssa... tota... mitä ne nyt sitten pelasivatkaan.

[Flickr: seb* aka*]

Koska olisin halunnut erottua muista, tukkani olisi todennäköisesti takuttunut vasta paljon pidemmän harkinnan jälkeen, ei vielä lukioiässä. Nämä takut ovat kuitenkin niin pitkälti osa persoonallisuuttani, etten osaa kuvitella itseäni poikana ilman.
Ne olisivat kuitenkin fiksumman mittaiset ( = lyhyemmät). Isäni olisi ollut tyytyväinen hiusvalintaani, mutta kommentoisi yhä aika ajoin sitä, että pukeudun liian konservatiivisesti. Niinpä saattaisinkin ottaa satunnaisesti hurjan askeleen jollain värikkäällä huivilla tai jokapoika-paidalla. Ja Vejan tennareilla.

[Flickr: richardoyork]

Opiskeluala taas sitten... Tuskinpa olisin ollut hirveän innostunut matemaattisista aineista poikanakaan, joten eiköhän minusta olisi jonkin humanistinrenttu tullut. Parin suomimutkan kautta olisin päätynyt esim. käännöstieteen opiskelijaksi tai maailmanparantajaksi siihen johonkin saksalaiseen yliopistoon. Ties vaikka olisin miehisellä päättäväisyydellä ryhtynyt vegetaristiksi.
Liikaa olutta ja liian vähän opiskelua, jonkin verran tuhahtelua saksalaisten jalkapalloinnolle.
Eiku, niin se taitaa mennä nykyäänkin.


Haastan puolestani Siljan, Nein, MouMoun ja, hähä, Sannan

maanantai 25. elokuuta 2008

Autotalliromantiikkaa









Tausta ei liene vallan ihastuttava, mutta ainakin olisin uskottava spray-purkki kädessä. Onpahan ainakin luonnonvaloa, sellainen nurkka johon naapurit eivät juuri katsele... ja paikka asetella kamera.

Kuvissa muuten vilahtaa ainoa Oikea Merkkivaatteeni. Tai siis Merkkituote ennemminkin: Louis Vuittonin huivi (hiuksissa). Onhan se nenäliinan kokoinen. Viimekesäinen kesäkämppikseni oli LV:lla harjoittelussa, ja toi tuliaisia.


Hame : Jennyfer
T-paidat: NafNaf ja H&M
Kengät : La Halle des chaussures

Inspistä #1

Aina välillä sitä ilmestyy silmien eteen inspiroijia. Viimeisimpiä keräilin blogeista.


Vasemmalla Suomen Oma Tuleva Tähti Suvi Koponen Jean-Paul Gaultier'ssa. Vihreän mekon ja sukkahousujen yhdistelmä on aivan ihana, mutta miksi oi miksi mallit eivät nykyään saa hymyillä näytöksissä. Suvikin olisi paljon sievempi pienen hymyn kanssa.

Keskellä Isabelle Marant'n syysnäytös. Mekko oli jollain toisellakin mallilla päällä ilman takkia, ja jotenkin se ei enää toiminut ollenkaan niin hyvin.
Oikealla.. öö.. mikäs tämä näistä sisaruksista onkaan? Ihan sama, tyttönen ei ole minua koskaan viehättänyt, mutta oi tuo laukku. Minäkin haluan vihreän ja karvaisen!

Tästä voimmekin todeta, että olen hyvin pitkälti vihreä ihminen.

Silti, se kuva joka tässä viime aikoina on viimeisen päälle iskenyt, on tämä Paras aika vuodesta -blogin kommenttilaatikosta löytynyt Lou Doillon. Tai siis nuo shortsit. Mulle kans! Olisikohan Emmauksella vahingossa vanhoja farkkuja ja mistähän tästä kaupungista oikein löytäisi niittejä..?


Värjäsin hiukseni. Kuten kuvasta voi todeta, tulos on taattua lajia "tiikeri". Eipä näihin takkuihin oikein kovinkaan tasaisesti voi väriä saada. Latvat ovat selkeästi vaaleammat, ja muu tulos vähän liian tumma. Yritin ottaa itsestäni kuvaa eilisiltana, ja opin ainakin sen, että sitä ei kannata ottaa yhdentoista aikaan illalla, meikittömänä ja käsivarrenmitan päästä salamalla. Onneksi on Gimp. Käsittelee ne oikeidenkin mallien kuvia hei!

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Huutoepävarmuutta

Idhren heitti minua haasteella siitä, millainen olisin jos olisin mies. Lupaan tarttua haasteeseen kiinni, kunhan nyt vähän aikaa sulattelen. Tällä hetkellä pähkäilen vaatepulman kanssa.

Minä tarvitsen jonkinlaisen neulepuseron tahi muun pitkähihaisen talveksi. Tai tumman tunikan. Tai molemmat. Koska inhoan kaupoissa kiertelemistä, olen vannoutunut Ebay-ostaja. Yhdessä HongKongilaisessa putiikissa (yhm, mihin se eettisyys jäi?) on aivan minun näköisiäni vaatteita, mutta silti jarruttelen.


Kun ei aivan voi tietää, miltä ne sitten näyttäisivät minun päälläni. Tuo tunika on kiva, mutta onkohan kangas miten paksua, eli jääköhän helma typerästi sojottamaan..? Vihreässä neuleessa taas arveluttaa sen leveys; minähän en tunnetusti ole ihan mallinmitoissa, niin leventäisiköhän tuo entisestään?

Olkoot, taitavat jäädä huutamatta tällä kertaa, odottelen ehkä vielä tovin sitä täydellistä (ja kierrätettyä?) neuletta.

Muutaman ihan loistavan ostoksen olen kyllä tehnyt Ebaysta, alkaen muutaman euron angoraneuleesta ja siitä vieläkin ihan täydellisestä turkoosista juhlamekosta, päätyen retrokuvioiseen tunikaan tai vihreisiin saappaisiin. Kaikki vilahtanevat täällä joku kaunis päivä.

Tosin, välillä ostan myös liian pientä. Joku saisi käydä ostamassa huuto.netistä sen Kanabeachin mustan toppini, ei vain yksinkertaisesti mahdu näiden lihojen päälle.

[kuvat: FairyFairyland]

lauantai 23. elokuuta 2008

Mainio tekosyy Pariisinreissulle

Jos minä vältän shoppailua, syy on yksinkertaisesti siinä, että pyrin välttämään turhaa kuluttamista. Minulla on vallan mainio kyky jättää kivakin vaate kaupan hyllylle mantralla "En minä sitä oikeasti tarvitse".

Siitä tullaankin typerään ongelmaan: iso osa eettisesti tuotetuista vaatteista on hirveän kalliita, ainakin minun makuuni. Tai liian hippi-bobo. Kirpparit olisivat hyvä asia, mutta tässä maassa niitä on typerän vähän. Toiselta kädeltä ostaminen on vaan köyhien ja maahanmuuttajien juttu, noin vähän kärjistettynä.

Onneksi aina toisinaan raaskii sijoittaa johonkin kivaan. Vaikkapa Ideo:on. Kyseinen valmistaja taitaa olla tällä hetkellä maan tunnetuimpia eettisesti tuotettujen vaatteiden valmistajia. Printit kuuluvat usein sarjaan "kantaaottava".


Perusvaatetta, jota minä voisin käyttää... ok, jos t-paita olisi jonkin muun värinen kuin marjapuuronpunainen.

Varsinainen uteliaisuudenkohde olisi kuitenkin tämä:


Pariisissa järjestetään 9. - 12. lokakuuta kokonaiset eettiselle tuotannolle pyhitetyt vaatemessut.* Pitäisi jo alkaa suunnittelemaan, että millä välillä siellä ehtisi pistäytyä... Ollako yötä jonkun (kenen?) luona, vai käydäkö päiväreissulla. Nykyisillä ylinopeusjunilla sekin onnistuisi. Kaksi ekaa messupäivää on varattu alan ihmisille, mutta viikonloppuna paikalle pääsevät normaalit tallaajatkin.

Veja (France), Nu streetwear (France), Pachacuti (Royaume-Uni), Article 23 (France), Royah (Afghanistan), Céline Faizant (France), Samant Chauhan (Inde), Ombre Claire (France-Niger), Moda Fusion (Brésil), Pau Brasil (Brésil), Carmen Rion, Carmen Fernadez (Mexique), Eco Logika (Australie) Titi Giuilfo (Pérou), José Miguel Valdivia (Pérou), Van Markoviec (Pays Bas), Göttin des Glücks (Autriche)…

Paikalle saapuu siis noin 100 vaatevalmistajaa, ja järjestäjänä on vallan kornisti nimetty voittoa tavoittelematon järjestö, Universal Love. Tältä näytti viime vuonna:



Merkeistähän minä en tunne kuin Vejan, mutta taidan olla silti utelias. Nyt vain reissua järjestämään... L:n puhuin jo mukaani, jos vain rahaa ja aikaa löytyy, molemmilta.


* Sivut toimivat nihkeästi Firefoxilla ja Operalla :(

perjantai 22. elokuuta 2008

Safe to say, I don't like this AA-d

Taannoin muotiblogistaniassa oli keskustelua American Apparelin mainoskampanjoista, joissa liikutaan amatööripornon ja hyvän maun rajoilla.

Bloggarit kirjoittivat puolesta ja vastaan. Oli niitä, jotka sanoivat, että eihän mainoksissa oikeasti näytetä mitään, kaikki on katsojan mielikuvituksessa. Ja sitten niitä (joihin itse lukeudun), joiden mielestä on ikävää, että vaatteita pitää myydä herättämällä ihmisissä pornoon liittyviä mielikuvia. Kuten Newsweekissa todetaan:
"But some think that style—which uses real people for models, not professionals—is brilliant. After all, sex sells. [ - - - ] Still others find the ads completely opposed to the company's 'socially responsible' sweatshop-free image."

Unohdin autuaasti koko asian, kunnen törmäsin vakiolukemistooni kuuluvassa Wafan blogissa postaukseen AA:n v-kauluksisista t-paidoista. Siinä ei puututtu mainoksiin, kunhan nyt taivasteltiin sitä, miten rumia kyseiset paidat ovatkaan miesten päällä. Wafan mukaan kuulemma vielä rumempia luonnossa, v-paitamiehiin saattaa törmätä esim. Pariisin Marais'n kaupuinginosassa.

Etsiessäni Wafalle linkkiä mainoksiin päädyin AgencySpyn blogiin, ja kirjoitukseen American Apparelin ulkomainonnasta.

Nii-in. Eihän siinä mitään näytetä, mutta minusta on melkoisen huolestuttavaa, että ihmiset ovat niin tottuneet katselemaan AA:n paljaita takamuksia, että alla oleva feikkimainos menee ohikulkijoille täydestä.



Tagline viittaa *tähän* mainokseen, jossa esiintyy Lauren Phoenix. Nuoren naisen ura selkeästikin sai pontta mainoskampanjasta: nyt hän on siirtynyt pornoelokuvien tuottajaksi pelkän niissä näyttelemisen sijaan.

Onnitteluni AA, olette onnistuneet luomaan itsellenne pehmopornobrandin.
Voin tulevaisuudessakin välttää luomasta katsettani Vicen takakanteen.

Jos eilen kuolin, en tätäkään tiennyt. Osa 1.

Vaatepuljut sitten perustavat omia blogejaan päästäkseen lähemmäs niitä, jotka vaatteita käyttävät.
Jonkin ranskismuotiblogin kautta päädyin Comptoir des Cotonniers'in blogiin, nimeltään Brèves de Style.

Alla yksi poikkeuksellinen kuva ranskattaresta kumisaappaissa. Keskimääräinen ranskalaisnainenhan ei kumisaappaisiin koske. Pikkukengät niiden olla pitää, säällä kuin säällä, keuhkotautia uhmaten. Mnää oon erilainen nuori keltaisissa kumppareissani. "Ooh, makeet!" -kommentteja saan ainoastaan miespuolisilta vastaantulijoilta.


Ainiin, Brèves de Style. Sekava tausta, ihan hyvää tekstiä. Vaatteita jotka eivät henkilökohtaisella tasolla innosta. Ja miten keittokirjan lanseeraaminen liittyy vaatteiden kauppaamiseen? Ovatkohan ne edes kevytreseptejä? "Syökää näitä, madame, niin näytätte paremmalta vaateissamme."

Ja onpahan muuten kohtuullisen mielenkiintoista huomata, että sivupalkissa on litania linkkejä ihan yksityishenkilöiden pitämiin muotiblogeihin. Toimiikohan mainosarvo toiseenkin suuntaan?

---

Koska "Päivä jona Stazzy osaa valokuvata" on edelleen hamassa tulevaisuudessa, saatte keskittyä ihailemaan kukkakenkiäni ja staralaseja kollaasimuodossa. Gimpin käyttökin taitaa olla hieman hakusessa.


Tram muuten olisi kooltaan ja valaistusolosuhteiltaan täydellinen valokuvauspaikka, pitäisi vain iljetä poseerata julkisesti. Yeah right.

torstai 21. elokuuta 2008

Tois puol jokke

Ok, myönnettäköön, että shoppailen minäkin välillä.

Todettakoon, että vastaavanlaisen reissun teen säännöllisin väliajoin. Täältähän siis pääsee Saksan puolelle helposti paikallisbussilla, ja Saksassa kosmetiikka (ja jopa ruoka) on selkeästi halvempaa. 37 eurolla saa valtavan kassillisen purkkeja ja purnukoita. Eiköhän Sannakin jossain vaiheessa esittele kulmakarva(vihdoin)geelinsä.


Alverde on DM-ketjun oma luomukosmetiikkasarja, ja kun kerran yritän vältellä ylenmääräisiä kemikaaleja, tämä on enemmän kuin sata jänistä. Luomukosmetiikkaa jota raaskii opiskelijakin ostaa! Kaikki yllä olevassa kuvassa oleva lähti matkaan noin 17-18 eurolla, myös ne vitamiinit.

Kuvassa myös blogin taustatuki, eli huoneeni kulunut ovi. Ei täällä kaaoksessa mitään muutakaan vasten voi kuvata. Pitäisi kai löytää Idhrenmäisesti joku täydellinen kulma porttikäytävästä?


DM myy myös luomusertifioitua ruokaa. Tällä kertaa mukaan tarttui kaakaota ja todella hyväksi pikaruoaksi todettu kasvisbolognesepurkki.


Päivän heräteostoksena vyöhyketerapiasukat. Vähän ovat pienet minulle (olin kai sokea, mutta mun mielestä olivat yhden koon sukkia). Jospa tuo motivoisi L:aa hieromaan jalkojani joskus... tosin, joutunen sitten tekemään vastapalveluksenkin.

Alkukoetus

Katsellaanpa ihan uteliaisuudesta miten pitkälle jaksan filmata itseäni.


Silloin, kun oli vielä loma, ja kun Suomessakin oli päivä, jona tarkeni t-paidassa ja shortseissa.