Asia lienee paras todeta, vaikka tuskinpa olette muuta epäilleetkään. Minulla sen sijaan käväisi mielessä epäilys, kun lauantai-iltana makasin kuumehorkassa joko sohvalla tai vessanpöntön vieressä. Ruokamyrkytys on kiva asia.
Onneksi olo on kuitenkin jo ihmisellinen, tänään on nimittäin hoidettavana N+1 asiaa, joista pienin ei suinkaan liene työhaastattelu.
Josta pääsemmekin päivän aiheeseen, eli työhaastattelupukeutumiseen. Se on jokseenkin ikuinen ongelma. Minä tunnen itseni aina joko yli- tai alipukeutuneeksi, ensimmäisen ollessa parempi vaihtoehto. Kun etsin työharjoittelupaikkaa kaupan alan kouluni päätteeksi, valinta oli yleensä helppo: hame ja jakku. Paitsi että... yhteen tietokonefirmaan menin hameessa ja siistissä neuleessa, ja vastassa oli niin tiukkaan kravattiin pukeutunut nuori mies, että tunsin itseni typeräksi koko ajan. Seuraavana päivänä laitoin kiltisti jakkupuvun. Pöydän toisella puolella istuneet naiset olivat pukeutuneet farkkuihin ja neuleeseen. Tunsin itseni taas typeräksi.
Tänään valitsin pitkän miettimisen jälkeen luottovermeeni, eli viininpunaisen siistin t-paidan ja mustan hameen. Kuva laadultaan mitä sattuu, kohtuullisen helvetilliseti pieleen mennyt aamu esti ajallisesti kuvien ottoon keskittymisen. Ja jalkani näyttävät aivan valtavilta :o
Miten armas lukijani selviytyy työhaastattelupukeutumispulmasta? Aina sama luottovaatetus, vai käytkö kentien ennakolta vakoilemassa kuinka puljussa pukeudutaan?
Minulla oli kerran saman päivän aikana kaksi työhaastattelua, yksi trendikkääseen kampaamoketjuun ja toinen siistiin toimistoon. En olisi ehtinyt vaihtaa vaatteita, joten puin mahdollisimman omannäköiseni vaatteet päälle - suosikkipillifarkut, savunharmaansinisen silkkisekoitepaidan, maltilliset (mutta upeat!) nahkaiset korkkarit ja suuren laukun, johon mahtui kaikki haastatteluissa tarvittava. Föönasin tukan tuuhean näköiseksi ja meikkasin huolitellusti. Mielestäni lopputulos oli harkittu mutta sopivan arkinen.
VastaaPoistaEn edes omista jakkupukua, enkä osaisi pukeutua työhaastatteluun hirveän erilailla kuin arkenakaan. Persoona ratkaisee.
Siisti pusero ja siisti meikki pelastavat usein paljon, se on totta.
VastaaPoistamullon aina ollu jotku mustat housut ja kauluspaita + jakku, mut nyt en oo hetkeen päässy ees haastatteluihin että eipä oo ollu pukeutumisongelmia..
VastaaPoistajoskus nuorena ja tietämättömänä menin pankinjohtajan puheille farkuissa niin se tokas sit koko homman päätteeks, että pankissa ei sitte olla farkut jalassa. ja siis se paikkahan oli mun kyllä. mut sen se kai oli päättäny jo aiemmin.
Auu, ruokamyrkytys ei kuulosta kivalta >_< Toivottavasti fiilikset on jo paremmat.
VastaaPoistaKävin työhaastattelussa yhdistyksellä ihan perusfarkuisssa ja siistissä neuletakissa, se kyllä oli aika rento paikka ja rento haastattelija ja koko tilaisuus oli yhtä rentoutta. Se oli muutenkin sellanen paikka et ku vaan menee sanoon et voin tulla töihin ni töitä tulee. -.- Harmi, että palkkaavat vaan yhdessä käpylässä ja silloinkin työmarkkinatuella.
Kauluspaitoja en käytä muuten koskaan, mutta työpaikkahaastattelussa valkoisella kauluspaidalla ei ole koskaan ollut yli- tai alipukeutunut olo.
VastaaPoistaMari,
VastaaPoistaJokainen lienee kerran elämässään tehnyt lähes totaalisen väärinarvioinnin..
Idhren,
Mikäs käpylässä vikana ;) Tokihan Tampereen heti sellaiseen vaihtaisi.
Vendaval,
Mulle tulee taannoisista satunnaisista extrailuista johtuen lähinnÄ tarjoilijaolo kun laitan valkoisen kauluspaidan :D