maanantai 1. syyskuuta 2008

Virtuaaliostos ja muotiblogi-ihanteita

Muottibloggari kuvaa itseää vain saadakseen esiteltyä uusimman Ebay-hankintansa. Kietaisuneuleen, jossa on kerrankin tarpeeksi (liiankin?) pitkät hihat. Kuvien oton jälkeen totesin, että se pyöränrengas on ainavielä tyhjä, kävelin bussille ja myohästyin töistä huimat kolme minuuttia.




Kuvassa muuten myös jo vuosikausia rakastetut lempparifarkkuni.

EDIT: En viitisi kirjoittaa toista postausta, joten jatkan tähän.

Focus on fashion -blogista löytyi linkki Demi-lehden teettämään tutkimukseen (pdf) teini-ikäisten tyttöjen minäkuvasta ja ulkonäköpaineista.

Nopealla tulosten silmäilyllä tutkimus ei tuonut esille mitään maata mullistavaa. Tytöt tuntevat olevansa iloisia ja huumorintajuisia, mutta harvemmin kauniita, hoikkia tai seksikkäitä. Silti oletetaan, että pojat ihastuvat tytöissä juuri edellämainittuihin ominaisuuksiin.


Tutkimuksessa kysyttiin myös, mikä aiheuttaa tytöille ulkonäköpaineita. Useimmin mainittiin lähiympäristö, tuttavat ja kaverit. "Toiselle sijalle" voisi laskea usein haukutun ja parjatun median.... ja niin, ne muotiblogit, 17%:lle vastaajista.


Siitäpä pieni muottibloggari saakin aiheen miettiä kuuluvatko muotiblogit "mediaan" vai "lähiympäristöön". Toisaalta, median tuomat ulkonäköpaineet on "helppo" sivuuttaa ajattelemalla, että lehdissä kuvatut naiset kuuluvat yhteen promilleen maailman väestöstä, ja kuvia on kuitenkin käsitelty... samoin kuin naisia kirurginveitsellä. Muotibloggarit sen sijaan ovat astetta lähempänä ja helpommin tavoitettavissa. Ja sen takia ehkä vaikeammin sivuutettava kateuden kohde.

Suosituimmat muotibloggarit ovat usein hoikkia, sieviä tyttöjä, joilla on paitsi kauneusstandardeiden mukaista ulkonäköä, myös melkoisen pitävä tyylitaju ja tarpeeksi rahaa päivittää vaatekaappiaan usein. Siinä nousee kynnys bloggaamiseen sellaiselle, joka kulkee päivänsä farkuissa ja t-paidassa ja saa taskurahaa parikymppiä kuussa. Saatika sitten, jos ei mahdu kokoon 36 tai edes kolmekasiin.

Kuitenkin se, mitä minä eniten muotiblogeissa kritisoin, silti samaan itsekin sortuen, on jatkuvan kuluttamisen ihannointi. Vaatekaappia on päivitettävä kahden kuukauden välein, perusaihe postauksissa "mitä minulta puuttuu", "tämä on saatava". Lisää, lisää ja lisää.
Siitä on kestävä kehitys kaukana, sillä ostettua vaatetta harvoin tarvitaan. Kukahan ottaisi riskin, päättäisi olla vuoden ostamatta mitään, ja perustaisi tyyliblogin jossa pyöritetään vaatekaapin sisältöä päälle, pesukoneeseen ja taas päälle, tietämättä mitä kaupoissa tällä hetkellä myydään?



PS: Ennen kuin joku sisälukutaidoton asiaan puuttuu, haluan toistamiseen alleviivata kirjoituksestani löytyvää lausetta "silti samaan itsekin sortuen".

7 kommenttia:

  1. Näin on - itsekin sorrun samaan, että joitain tiettyjä juttuja "saatava". Monesti ne tosin jäävät vain haaveilun tasolle. ;-)

    Edellistä ilmiötä hälyyttävämpänä koen itse sen, kuinka muotiblogeissa toitotetaan usein omia mini-mini-vaatekokoja. Ruotsissa tästä puhutaan paljonkin: siellä bloggaaja laihduttaa suosion kasvaessa ja sitten julistetaan, kuinka edellisvuoden housut ovat niiiiin jättestor. Minusta tämä sama ilmiö on näkyvillä vähän myös suomalaisissa muotiblogeissa, vaikka kukaan ei sitä tunnustakaan.

    VastaaPoista
  2. Bisquits,
    Hmm. Minä kun en juuri (lue: ollenkaan) lueskele ruotsalaisia blogeja, koska niissä ei ole mitään lukemista, niin en ole törmännyt vielä ainakaan tietoisesti kyseiseen ilmiöön. Näkeehän täälläkin toki "näytät läskiltä" -kommentointia, mutta toistaiseksi monet ovat hyvin pitäneet päänsä ja lähtöpainonsa. Tai sitten en vaan osu "oikeisiin" blogeihin.

    M'man,
    Eikös olekin :)

    VastaaPoista
  3. Joku suomalainen poliitikko kirjoitti tai kirjoitaa blogia jonka nimi on jotain "vuosi ilman muotia", no akkiahan se loytyi kun vahan haki:
    http://www.vihrealanka.fi/blogi/vuosiilmanmuotia

    Tosin jotenkin hankala lukea tuota kun postaukset eivat seuraa toisiaan samalla sivulla, tai ehka ma en vaan osannut avata niita kunnolla.
    Sun farkut on muuten kivat :)

    VastaaPoista
  4. Niinjoo, olenhan minä tuota joskus vilkaissut, mutta se ei oikeen päivity, tai sitten minäkään en vaan osaa.

    VastaaPoista
  5. Hei, ihan loistava postaus! Itsellä karkasi keväällä mopo ihan täysin käsistä kun oli aikaa ja mahdollista ensimmäistä kertaa elämässäni perehtyä Helsingin shoppailumahiksiin, ja sen myötä olen ihan tyytyväinen, että en asu pääkaupunkiseudulla. ;o Täällä Tampereella vaihtuu liikkeiden jutut riittäävän hitaasti ja valikoima on sen verran suppeaa, että ei tule ihastuttua jokaiseen vastaantulevaan vaatekappaleeseen -.-

    Olen itsekin alkanut huomata, miten järjettömältä tuntuu hankkia vaatteita, jotka eivät kovin kauaa käytössä kestä, ja minä kun rakastan about jokaista omistamaani vaatekappaletta, niin harmittaa vietävästi se, että saumat alkavat purkautua ja kivimmät topit eivät enää istukaan kuin ennen. Niiden muutaman täydellisen perusvaatteen metsästys jatkuu edelleen...

    Minä olen muuten ajatellut blogien olevan samaa sarjaa telkkarien ja lehtien sun muiden kanssa, mutta tosiaan, voihan sitä helposti ajatella, että se olisikin lähipiiriä. Tuleehan blogatessa kuitenkin se esikuva paljon lähemmäs ja henkilökohtaisemmalla tasolla tutuksi kuin kaukaiset ja etäiset julkkikset tai lehtimallit.

    VastaaPoista
  6. Niin, minä ainakin koen bloggarit huomattavasti todellisemmiksi ihmisiksi, ongelmineen ja vikoineen, kuin tv-tähdet tai lehtien mallit.

    Ja voi kun oliskin itsekuria siihen, että ostaisi vain laatua ja toimivaa, harvoin.

    VastaaPoista

Emme Tapaa niellä kommentoijia purematta.