Glamuuria ulkomaanelämää

Tätä on harrastettu jo ties kuinka monella taholla, ja Livejournalissa taitaa olla ihan oma kanavayhteisöhärpäkkensäkin niille, jotka kuvaavat elämäänsä vuorokauden ajan. Mutta olkoot. Lammas lampaiden vaatteissa, tein kuten muutkin, ja koetin valokuvata arkeani keskiviikon verran. Varoitettakoon, että kuvista puuttuvat asunnon sekasorto ja epäparinen pyjama jossa luuhasin illan ajan. Pitäähän sitä nyt jättää mielikuvituksellekin varaa.

Alors, voyons... kuinka menevää, eksoottista ja glamuuria on elämä ulkomailla.


Sain itseni kiskottua sängyn pohjalta yllättävänkin ajoissa, vaikka nukkumaan meneminen tiistai-iltana vähän lykkääntyikin. Siihen saattoi olla syynä yksinkertaisesti se, että tiistaina nukuin kaikkiaan vissiin päälle neljätoista tuntia. Mitä sitä muutakaan voi arkipyhänä tehdä?


Aamutee nautitaan jättilammasmukista aamutelevision ääressä.



Normaali työunivormu on mallia 'sammarit + t-paita + neule', mutta keskiviikkoiltana piti yrittää näyttää asialliselta, joten minulla oli visio. Käänsin vaatekaappini ympäri löytääkseni mustan tunikani. Asu oli siis lopulta hyvinkin mielikuvituksellinen. Eiku.


Paperikasoja työpöydällä. Ja sitten vielä väittivät joskus ennenmuinoin, että tietotekniikan yleistymisen myötä paperin käyttö vähenisi.


Kestävää kehitystä kertakäyttöisten kahvimukien muodossa. O_o

Katselkaa kahta edellistä kuvaa vuoronperään noin kahdeksan tunnin ajan (miinus ruokatauko), niin saatte aikaan mielikuvan työpäiväni moninaisuudesta.


Myös työhuoneestani löytyy lampaita.
Mistä tulikin mieleeni, että L. taannoin totesi yhdelle kaverillemme, jotta: "Elle a deux passions: moutons et dormir". Eli, "hänellä (siis minulla) on kaksi intohimoa: lampaat ja nukkuminen".

Mitäpä siihen voi lisätä.



Cliossa on autohämähämähäkki.
(Clio ei tokikaan ole minun omani, ihan vain lainakulkuvehje, mutta näillä syyssateilla ja -sumuilla varsin tarpeellinen. Olen kuitenkin tyytyväinen kunhan voin missioni päätyttyä palauttaa auton omistajalleen. Ei hilskatti autoa kaupungissa.)


Työpäivän jälkeen pistäydyin Forum Est Horizon:illa, eli messukeskuksessa järjestetyssä rekrytointitapahtumassa. Paljon isoja yrityksiä jotka etsivät minua koulutetumpaa ja teknisempää tahi kaupallisempaa väkeä. Paljon nuorisohenkilöitä prässihousuissa ja jakkupuvuissa.


Käteen jäi olemattoman vähän mitään konkreettista, mutta sen sijaan iso kasa kaiken sortin esitteitä. Jostakin mystisestä syystä Total, Coca-Cola Company tai Areva (näpyttele Googleen vaikkapa "Olkiluoto 3") eivät kuulu ihan ihannetyönantajieni listalle...



Illaksi pizzaa. Leipäkone tekee taikinan huomattavasti minua paremmin, ja sinä aikana voi käydä kaupassa.


Joku palanen jäi jäljellekin.

Loppuilta kuiluikin sitten siinä epäparisessa pyjamassa luuhaten ja Buffy Vampyyrintappajan kakkoskautta katsellen (Kyllä, oi kyllä. Jollakin tässä huushollissa on Buffy-deeveedeitä. En rupea mainitsemaan nimiä, mutta se joku en ole minä.)

Päiväni murmelina, vai miten se nyt menikään...

"Pakko mennä nukkumaan",
sanoi isä-lepakko.
"Pakko mennä nukkumaan",
sanoi äiti-lepakko.

"Pakko lie, pakko",
tuumi pikku-lepakko.
"Ripustaudun roikkumaan
kunnes unta saan."